Aina kun alkaa hiljalleen selvitä edellisestä vastoinkäymisestä on toinen jo nurkan takana kurkistelemassa että jokohan tulisi ja iskisi.
Ja sehän kyllä tulee. Tulee vaikka siitä edellisestä ei olisi vielä selvinnytkään. Ja vaikka olisi koko elämän ajan yksi ja sama vastoinkäyminen niin sanotusti päällä.
Tulee ihan takuulla.
Vähintäänkin perhepiiriin.
On asioita joille ei mahda mitään. Ja on asioita joille mahtaisi jos olisi tahtoa. Välillä vaan tuntuu että alkaisi olla jo ihan riittävästi kaikkea paskamaisuutta elämä täynnä.
Silloin täytyy vain koittaa löytää ilo tai edes hetkellinen hymy kaikesta siitä hyvästä mikä ympärillä on. Täytyy vaikka niitä ympärillä olevia ilon tai hymyn aiheita olisi rajallinen määrä.
Muuten tulisi hulluksi. Tai hullummaksi.
Arkipäiväinen 