Kategoria(t): Yleinen

Risotto ja kotisohva

Vappu ei koskaan ole minulle ollut mikään suuren suuri juhla. Nuorempana sitä juhlittiin juhlana muiden joukossa. Vailla aatteita.

Nyt myöhemmin, kun aikuiseksi olen uskaltanut itseäni kutsua, ei aatteeni ihan työväen vappuun ole taipunut. Varsinkin kun vihervassariksi olen myöhään kääntynyt. Silloin joskus minussa asui pieni porvari ja nykyään vähän isompi vasemmistolainen.

Oppia ikä kaikki.

Vappu on minulle lähinnä hyvää ruokaa ja hyvää seuraa. Niin kuin kaikki muutkin juhlat ja pitkät viikonloput. Tänä vuonna vaan jää brunssit tai vastaavat väliin. Syystä jonka kaikki tietävät. Hyvä ruoka ja se hyvä seura löytyy tänään kotoa, keittiöstä ja sohvalta.

Vähän hankala parempaa toivoa.

Toki toivoisin että tyttäret olisivat tällä viikolla täällä. Ja toki toivoisin että voisin, uskaltaisin ja saisin vanhempiani tavata. Mutta näillä mennään, tämä niin sanottu juhla. Pysytään kotona, kuten viimeiset 45 vuorokautta tähänkin asti.

Muuten, kanttarellirisotto ja vaimo. Niistä on tämäkin juhla tehty. Kaikesta ja kaikista huolimatta, hyvää ja rauhallista vappua. Kaikille. Pysykäätten kotosalla.

 

Kategoria(t): Ajatuksia, Terveys

Helevetin tauti

Olin välillä jo tuudittautunut.

Siihen että lääkitys on kohdallaan, tauti on ja pysyy eikä enää juurikaan muuksi muutu. Kuinka väärin voikaan ihminen itseään lukea.

Lääkitys on tällä hetkellä pyllystä. Oxy ei auta, hyvä jos hetken ja aina ei sitäkään. Venla saattaa viedä vitutuksesta pahimman terän, mutta kipuun ei siitäkään taida oikein vastustajaksi olla. Vaikka niin väittävät, jotkut. Bupre-laastariin en haluaisi palata. Sen lisäksi että iho sen alla palaa, on vaihtovälin kyttääminen henkisesti raskasta. Ja raskasta on myös päivittäinen stimulaattorin seuranta. Ajoittain kadun koko leikkausta ja mietin oliko sekään kaiken paskan arvoinen.

Lisäksi tämä vitun tauti löytää koko ajan uusia muotoja.

Hienomotoriikka on ollut kadoksissa jo kauan. Kengännauhat, kirjoittaminen, lähes kaikki tarkkuutta vaativa on vuosia ollut haastavaa. Vapina käsissä, nykiminen jaloissa ja pään alueella pahenee kuukausi kuukaudelta. Nyt uutuutena on tullut toisen käden sormien kouristelu ja koukistuminen.

Onneksi vasta vasemman.

Siihen että jalat ei jaksa minua liikuttaa ja kantaa saattaa vaikuttaa myös tämä 44 vuorokautta kestänyt kuume. Mutta jos ei , niin pelkään kovin että seuraavaksi joudun ottamaan ystäväkseni jonkinmoiset kepit tai sauvat. Pystyssä pysyminen kun on jo nyt haastavaa.

Mitähän seuraavaksi keksitkään, helvetin tauti.

 

 

Kategoria(t): Yleinen

Ystävät ja Toverit

Sosiaalinen media herätti ajatuksia ystävyydestä.

Ja ryhdyin miettimään, mitä ystävyys mahtaneekaan tarkoittaa. Mietin vieläkin, koska itsensä kanssa on yleensä aika vaikea päästä yhteisymmärrykseen.

Ystäviä minulla on ollut tasan kolme. Tai ainakin sellaiseen lopputulokseen alan kallistua. Yläasteen aikainen ystävyys jäi jonnekin. Aikuistumisen jalkoihin, nuoruuden typeryyksiin tai mihin lie. Eri teitä kuitenkin lähdettiin kulkemaan ja erillemme ajauduttiin.

Sitten oli kaksi, oikeastaan ihan lapsuudesta asti. Mutta näiden ystävyyssuhteiden ylläpitoon ei henkiset voimavarani ole riittäneet enää vuosikausiin. Sen otan omille harteille. Harmi, koska paljon yhdessä koettiin, me kolme.

Kavereita toki on ja tuttavia, montakin, ja hyviäkin. Sellaisia joiden kanssa pystyy keskustelemaan ja joita pystyy ja ennen kaikkea jaksaa kuunnellakin. Ja sellaisiakin, joiden kanssa on yhteistä historiaa vuosikymmenien ajalta, niin hyviltä kuin pahoiltakin poluilta.

Minulla on mahtava puoliso ja ihanat tyttäret. Ja uskon että minua rakastetaan. Silti tunnen joskus pistoksia sydämessäni. Siitä kun sen yhden kanssa erilleen ajauduttiin ja niiden kahden kanssa en enää yhteydenpitoon kykene.

Siltikin samalla kiitän ja pyydän anteeksi.

Ystävät ja Toverit.

 

Kategoria(t): Judo, Lapset

Melkeinsynttärit

Tyttäristä pienin on kohta yhdeksän.

Kovin nopeasti vuodet menevät. Eilen vasta katselin vanhoja kuvia. Viiden vuoden takaa. Olihan se pieni, ja pienihän se vieläkin on.

Mutta kasvanut kuitenkin.

Henkisesti viimeisen vuoden aikana aivan älyttömän paljon. Mikä lie syynä? Me aikuiset, isosiskot, koulu, judo. Vai kaikki yhdessä? Aikuiset ehkä on osanneet elämisen tapoja opettaa ja siskot lapsena olemista. Ja koulu nyt tekee mitä koulun tehdä pitääkin.

Mutta veikkaan että judolla on myös ollut iso osa. Kurinalaisuutta, yhteisöllisyyttä, toisen huomioon ottamista. Puhumattakaan liikunnasta ja itsestä huolta pitämisestä.

Tänään vietettiin synttärijuhlia vähän etukäteen. Koska oikeana päivänä on äidin viikko. Kaiken kaikkiaan erilainen juhlapäivä. Lahjojen, herkutteluiden ja isovanhempienkin suhteen. Tärkeintä kuitenkin on se että tyttö itse on näköjään ollut päiväänsä tyytyväinen.

Ilo ja hymy on ollut sen mukaista.

Ja silloin on minullakin hyvä mieli.

Erilainen aika vaatii erilaisia tekoja. Ja sopeutumista. Ja lapsethan osaa tunnetusti sopeutumisen jalon taidon.

Olisi meille aikuisillekin oppimista.

Kategoria(t): Yleinen

Mielenvikainen narkkari

Uskoni terveydenhuoltoon on koetuksella.

Ei se vielä murenemassa ole, mutta koetuksella, ja kovasti. Vielä on tässä kaupungissa pari virassa olevaa tohtoria joihin uskallan luottaa.

Alkamassa on 39. päivä kuumeisena. Olen käynyt tänä aikana useamman kerran terveyskeskuksissa ja jokaisella kerralla minusta ei mitään vikaa ole löytynyt. Kokeet joita minusta on otettu ovat aina olleet niin sanotusti puhtaat.

Perussairauteeni liittyvä lääkitys on jokaisella kerralla nostettu pöydälle. Syön aika kovia aineita. Väistämättä tulee mieleen onko näillä aineilla vaikutus hoitavan henkilökunnan asenteisiin. Vaikutanko narkkarilta, tyhjän valittajalta, mieleltäni epävakaalta? Ei olisi ensimmäinen kerta.

Kun asenteisiin törmäisin.

Koitin eilen hakea apua olooni päivystyksestä. Olen väsynyt, poikki, jaksan kävellä sohvalta muutaman metrin keittiöön. Horjuen saatan päästä takaisin sohvalle. Hengittäminen on välillä hankalaa ja rintaani sattuu.

Toisin sanoen, en enää jaksanut.

Vastauksena, ilman lääkärin tapaamista sain, että ”tule takaisin jos et enää jaksa. Mene kotiin ja odota joskus tulevaa aikaa infektiolääkärille, sait asianmukaista hoitoa.” Ainakin tällä eilisellä kerralla kysymys oli puhtaasti asenteesta. Tyhjän valittaja epävakaa narkkari etsimässä lisää lääkkeitä ja sympatiaa.

Jäänkö odottamaan tajunnan menetystä? Kaatumista ja pään lyömistä? (Pään sisällä on muuten 45 tuhannen euron edestä elektroniikkaa). Vai odotanko että hengitys lakkaa ja että puoliso saa soittaa lasteni katsellessa ambulanssin? Vai olenko sama lammas, mielevikainen narkkari ja jatkan sairastamisen lisäksi sairastamista jonnekin tulevaisuuteen saakka?

Asioita joihin en ainakaan nyt osaa vastauksia löytää.

Kategoria(t): Politiikka

Hyvät, pahat ja parempiosaiset

Kriisiaika ja kriisiajassa eläminen erottaa ihmiset hyvistä ja pahoista. Kriisin aikana huomaa aivan liian hyvin sen, että huonompiosainen osa ihmisistä on valmiimpi antamaan omastaan, materiasta tai ajastaan, paljon paljon enemmän kuin niin sanotut parempiosaiset.

Kärjistetysti, tietenkin.

Huonompiosainen etsii keinoja miten voisi kanssaihmistä auttaa. Käydä kaupassa, tehdä lumityöt, leipoa tai laittaa ruokaa, ehkä jopa pienestä palkastaan tai eläkkeestään kymmenen euron lahjoituksen antaa.

Kun taas parempiosainen, sellainen joka hyvään on tottunut, etsii keinot, kääntää jokaisen kiven ja tutkii jokaisen kolon ja tyhjentää jokaisen avoinna olevan rahahanan pystyäkseen jatkamaan hyväosaista elämäänsä.

Kärjistetysti, tietenkin.

Oma lukunsa on poliitikot. On sellaisia jotka tekevät politiikkaa ihmisen, niin huonompiosaisen kuin paremmin toimeen tulevankin tarve edellä. Ja sitten on niitä jotka pyrkivät löytämään ikäpolvemme suurimmasta kriisistä kaiken minkä voivat oman poliittisen edun tavoittelussaan käyttämään. Kriisejä ei pitäisi politisoida.

Kärjistetysti, tietenkin.

Ja sitten on toimittajat. Tai paremminkin toimittajat ja ”toimittajat”. Niistä ei sen enempää.

Lyhyesti: solidaarisuus ja empatia loistavat poissaolollaan kun ihmiset ja Ihmiset tappelevat pahimmassa tapauksessa olemassaolostaan tai olemassa olemisensa ehdoista. Kriisin keskellä.

Yhtään kärjistämättä.