Kaksivuotiaalla alkaa tulla seinät vastaan ja kaksivuotiaan pienet hermot mennä. Totta sitä tylsistyy kun kuudetta päivää putkeen on sisällä vanhempien kanssa.
Minua viisaampi aloitti joskus keskellä viikkoa ja minä eilen, sillä tavalla tosissaan. Kurkku, nenä ja lämpö. Koronatestiä lienee turha tehdä.
Meinaan että mitä sillä tiedolla oikeastaan tekee.
Tyttärien pitäisi huomenna iltasella tulla. Ja toivottavasti tulevat ja toivottavasti me kolme ollaan jo paremmassa kunnossa. Ei haluaisi niitä tartuttaa. Vaikka kyllähän pöpön voi saada ihan mistä tahansa.
Vanhimman tyttären 18-vuotispäivä olisi myös huomenna. Ja haluaisin enemmän kuin mitään muuta päästä sitä onnittelemaan, vaikka edes maski naamalla ja kolmen metrin päästä.
Kuvan tilisiirrosta saa joka tapauksessa onnittelukorttina heti huomenna aamulla.
Ja jotta soppa olisi tarpeeksi sakea, olisi tarkoitus kakutella maanantaina yhtä aikaa tytön, minun ja äitini syntymäpäiviä. Viikon sisällä kaikki kolme. Pitää huomenna antaa vanhemmille ennakkovaroitus.
Ei ole kivaa olla flunssainen, ei toden totta ole.
Jospa maanantaina päästäisiin takaisin omaan pieneen arkeemme. Yksi päiväkotiin, yksi töihin, kolme kouluihinsa ja minä nukkumaan keskiviikkoon asti.