Kategoria(t): Yleinen

Ei asetu

Kivut, vapina, kaatuilu. Ei vaikka fysioterapiassa käyn. Jumppailen kotona. Otan lääkkeet säännöllisesti. Vaihdan tai ajan alas niitä ohjeiden mukaan.

Kun ei asetu niin ei asetu.

Vaan tuntuu että pahenee. Melkeinpä päivä päivältä. Jalat saattaa olla jo herätessä kivusta niin heikot että käveleminen on kohtuu haastavaa. Saati sitten illalla. Silloin on kepillä käyttöä.

On aika helvetin turhauttavaa. Kun tekee koko ajan niin miten neuvotaan ja ohjeita annetaan. Ja on yhtä lailla turhauttavaa laahustella keskussairaalan käytävillä tutkimuksesta toiseen. Tai odottaa sitä että niin sanotusti pääsee Ouluun magneettikuvattavaksi.

Kun muka syväaivostimulaattorin vuoksi täällä ei saa kuvata.

Ja siihenkin on melkein kolme kuukautta aikaa. Enkä oikein jaksa uskoa että kaiken jälkeenkään mitään suuria oivalluksia tohtoreille tulee. Pessimisti kun olen tämän taudin vuoksi ollut jo kauan.

Kovempia lääkkeitä voisin toki koittaa. Mutta kun eivät enää nykyistä opiaattia kovempaa anna. Luonnonmukainen kipulääke on reseptillä kokeiltu, joskin kovin mietona versiona. Se mitä reseptivapaana jostain saa on vielä kokeilematta.

Kipukroonikon pitäisi kuulemma kaiken lisäksi saada myös psykiatrista tukea. Sitä olen yli puoli vuotta koittanut hankkia. Toistaiseksi tuloksetta. Jospa jostain saisin vielä vähän henkistä voimaa asian eteen tappelemiseksi.

Jospa.

Onneksi on lapset ja vaimo. Vaikka pääosan ajasta olen niille kaikille täysin hyödytön, on ne silti sellainen viisikko joka pään pinnan yläpuolella vielä pitää. Haluaisin vaan niin kovasti olla niille kaikille enemmän.

On tämä yksi saatanan savotta.

Kategoria(t): Ajatuksia, Lapset

Nimiäiset

Koska emme kuulu kirkkoon, on tulevana tiistaina pojan nimiäiset. Juhlat, kuohuviiniä, voileipäkakkua, juustosarvia, raparperipiirakkaa, porkkanakakkua, kermakakkua ja mitä kaikkea aikoivatkaan pojan äiti ja isosisko-kolmikko touhutakaan.

Vieraina isovanhempia, tätejä, serkkuja, kummatäti ja kummitustäti.

Tyyppi on silloin tiistaina jo puolivuotias. Nämä kevään ja alkukesän viikot ovat kuluneet sellaista vauhtia että välillä hirvittää.

Tuntuu että aika valuu sormien läpi.

Ensi viikolla on myös tyttäristä keskimmäisen syntymäpäivä. Juhlitaan me silloinkin. Kutale täyttää jo neljätoista.Tähän sopii samat sanat ajan kulumisesta.

Hirvittää.

Onneksi pääsen tyttöjen kanssa heinäkuussa pienelle reissulle. Jospa silloin aika menisi ne muutamat päivät vähän hitaammin. Saisin nauttia niiden kanssa yhdessä olosta. Kohta kun tulee taatusti sellainen kesä että vanhimmasta päästä ei enää halua mukaan lähteä.

Tietävät onneksi etten toimi hyvin. Eli kaiketi nekin odottaa sitä yhdessäoloa. Näin ainakin toivon. Aion kuitenkin kaivaa itsestäni silloin kaiken mahdollisen fyysinen ja psyykkisen voiman esille. Tavalla tai toisella.

Kun voi olla milloin vaan sellainenkin kesä että itse en enää pysty.

Kategoria(t): Yleinen

Perseestä

Väkivalta on perseestä

Väkivallan ihannointi on perseestä.

Väkivallalla hekumointi on perseestä.

Väkivallalla uhkailu on perseestä.

Jokaisen, joka ihannoi, hekumoi tai uhkailee pitäisi joutua hetken ajan tuntemaan se sama fyysinen ja ennenkaikkea henkinen tuska mitä uhri joutuu pahimmillaan vuosikausia tuntemaan.

Ja ne uhkailut tulee nykyään aivan liian pienistä asioista. Sellaisista jotka eivät järkevästi ajatellen sitä uhkailijaa tai hänen elämäänsä oikeasti kovin paljoa hetkauta.

Itse siedän nimittelyn, haukkumisen ja vaikkapa hulluksi moittimisen.

Mutta väkivaltaa en siedä. Missään muodossa enkä ketään kohtaan. Menisivät uhkailijat ja hekumoivat itseensä ja miettisivät, aikuiset ihmiset vähän tarkemmin millaista paskaa suustaan ulos päästävät.

Suomi olisi heti parempi paikka olla ja elää.

Itse olen uhri. Viittä vaille kuoleman porteilla käynyt. Ihan vaan siksi että joskus jollakin teki jotain huitaista. Mutta osui sellaiseen paikkaan että olisi voinut henki lähteä.

Tuuria.

Kategoria(t): Ajatuksia, Lapset

Heittämällä top kymppiin

Aivan varma mie siitä olin, että tyttäristä vanhin saisi sen opiskelupaikan minkä ensisijaisesti halusi. Ja saihan se. Tänään tuli kesken kesätöiden viesti. Innoissaan oli.

Itse se vähän epäröi. Että pääseekö vaiko ei.

Turhaan, koitin vakuutella. Sen verran kova oli päättötodistuksen keskiarvo. Mutta saipahan huokaista helpotuksesta sekin.

Pienen kakun ostin. Skumppaa en taida vielä antaa.

Se on nyt sitten sitä ikäluokkaa joka pääsee siitä toisen asteen maksuttomuudesta nauttimaan. Ja samoin me aikuisetkin. Vaikka kyllähän rahat olisi jostain revitty. En tiedä mistä mutta jostain.

Syksyllä on siis edessä uudet ajat. Neljän lapsen isällä niitä uusia aikoja tulee harva se vuosi. Mutta tämä kuulunee ainakin top kymppiin, oikean opiskelun aloitus.

Kategoria(t): Politiikka, Rovaniemi

Likaista peliä

Kun aloittelee vauvan kanssa päiväunia, on ihan liikaa aikaa miettiä maailman menoa. Milloin mitäkin, tuolloin jotakin, silloin sitäkin.

Omaa vittumaista kohtaloaan. Vanhempien jaksamista. Tyttärien hyvinvointia. Vaimon pinnan kestävyyttä. Ja nyt, ihmisen typeryyttä, empatian puutetta, halua toisen ihmisen alentamiseen ja ennen kaikkea kykyä suoranaiseen vihaan.

En pysty käsittämään mikä saa ihmisen noilla yllä mainituilla tavoilla toista ihmistä kohtaan käyttäytymään. Täysin vierasta kohtaan jopa. Naureskelua toisen virheille, omastaan poikkeaville mielipiteille. Sillekin kun sitä omaa mielipidettään koittaa järkevin perustein ja nätisti kirjoittaen puolustaa.

Surullisen koko asiasta tekee se, että tuo sama typerä, empatia-kyvytön, alentavasti käyttäytyvä ja toisille naureskeleva porukka aloittaa kaamean älämölön, huudon ja itkupotkuraivarit jos niille erehtyy tekemään saman kuin mitä he tekevät muille. Auta armias jos siihen alkaa.

Se mikä tuolle porukalle on sallittua, ei saa sallittua olla kenellekään muulle.

Aika huvittavaa.

Itse kokeilin, näin vaalien aikaan aluksi olla kiltti, koittaa antaa omia mielipiteitä ja vastailla toisen mielipidettä kunnioittaen. Mutta kun jouduin joukko- ja Joukohyökkäysten kohteeksi useamman kerran, aloin antaa samalla mitalla takaisin.

Ei kovin järkevää, tiedän. Mutta ei sen typeriä, empatia-kyvyttömiä ja suoranaista vihaa täynnä olevan ihmisentapaisten porukan saa antaa niskan päälle päästä.

Politiikka ei oman muistini mukaan ole koskaan ollut näin likaista kuin nyt sosiaalisen median aikana on puolin ja toisin ollut. Mutta aina ei tarvitse kääntää sitä toista poskea ja odottaa että siihenkin potkaistaan.

Kategoria(t): Politiikka, Rovaniemi

Kolmastoista kesäkuuta

Onneksi vaalit on kohta käyty.

Onneksi siksi, että loputon loan heittäminen loppuu. Ainakin siksi aikaa kunnes uusi valtuusto pääsee niihin töihin mitä valtuusto tekee.

Ei puhumaan maahan muuttamisesta tai pakolaisista. Tai eurosta ja EU:sta. Tai Ely-keskuksen toiminnasta. Ei mistään mikä ei kunnanvaltuustolle kuulu.

Vaan hoitamaan kuntalaisten asioita, pitämään kunnan asukkaista huolta välineillä ja tavoilla mitä valtuustoilla on käytettävissä.

Loppuu nimittely ja naureskelu niitä kohtaan jotka on jollain tavalla eri mieltä tai ajattelee eri tavalla.

Onneksi kohta on kolmastoista kesäkuuta.