Sulkia hattuun

Sanoi perussuomalaisten ”kansanedustaja” kun pistoolin baariin mukaansa otti.

Äärimmäistä tyhmyyttä. Totaalista arvostelukyvyn puutetta. Täydellinen emämunaus jolle Kanervan tekstiviestit jää kauas kakkoseksi.

Jollain tasolla ymmärrän, jollain hyvin matalalla ja ohuella tasolla.

Koska eiväthän nuo järjen jättiläisiä kovin moni ole, perussuomalaisten ”kansanedustajista”. Ja jos jollain jotain järkeä päässä sattuu olemaankin, sumenee se tappo- tai muiden väkivaltaisten fantasioiden seassa nopeammin kuin Teuvo Hakkarainen humaltuu.

Valitettavasti kyyninen minäni ei odota koko asian tiimoilta kovinkaan kovaa jälkipyykkiä. Veikkaan että koko tapaus koitetaan saattaa unholaan hallituspuolueiden kollektiivisella hiljaisuudella. Enkä ihmettelisi jos eduskunnan puhemies jotenkim alkaisi koko tarinaa vääristelemään ja puolustelemaan.

Toivottavasti olen väärässä.

En tiedä onko nykyinen äärioikeistolainen hallituksemme tietoisesti viemässä Suomea fasistiseen suuntaan. Merkkejä, pelottaviakin on jo nähty useita kertoja.

Mutta sen tiedän että tällainen poliittinen suunta ei missään nimessä saa enää jatkua. Valtaosa suomalaisista haluaisi jatkossakin elää valtiossa jossa ajatellaan myös ihmisiä.

Rahan ja vallan sijaan.

Aika näyttää, sanovat. Sitä odotellessa taidan soittaa kaverille ja aloittaa sen soutuveneen varustelun jonnekin hyvään pusikkoon Tornionjoen äärelle.

Koska fasistit, jos valtaan pääsevät haluavat ensimmäiseksi hiljentää kaiken mikä fasistin agendaa vastaan sotii. Ja jos siihen pisteeseen joudutaan, ei fasisti enää kaihda keinoja.

Elämän mittainen projekti

Lapset, nuo ihanat ja itkua aiheuttavat, kauniit ja kovasanaiset, välillä veemäiset joita ei kuitenkaan mihinkään vaihtaisi ja joiden eteen tekisi ihan mitä vaan.

Neljä niitä minulla on, leikki-ikäisestä nuoreen aikuiseen. Tarhassa kävijästä ammattiin opiskelevaan ja siinä välissä yksi koululainen ja yksi lukiolainen.

Enkä tähän päivään mennessä ole saanut täysin selville mitä ihmettä niiden korvien välissä liikkuu. Joskus tuntuu ettei yhtikäs mitään kun taas joskus tuntuu että siellä asuu kokonainen oma kansa, valtakunta kuningattarineen ja kuninkaineen.

Joku niistä saattaa lyödä hanskat tiskiin jos jokin vastustaa. Joku saattaa kaikesta vastoinkäymisistä huolimatta puskea läpi. Joku saattaa olla (ehkä ihan vaan vähän kärjistäen) pari viikkoa hiljaa ja sitten yks kaks yllättäen tulee halaamaan ja sanoo rakastavansa. Niiden päät mahtaa olla täynnä kaikkea hyvää ja osin huonoakin. Ja en pysty lopettamaan ihmettelemästä miten ne kuitenkin löytävät, jos ei heti niin ajan kanssa asioistaan edes joitain hyviäkin puolia.

Kaikki ovat omalla tavallaan erilaisia mutta huomaan kuitenkin kaikissa osan itseäni.

Muutama asia niitä kuitenkin yhdistää. Minun rakkaus niitä kaikkia kohtaan. Opetukseni siitä miten maailma tulee jokaista koettelemaan. Ja toivottavasti myös opetukseni miten sitä maailmaa vastaan saa ja voi tapella.

Ja toiveeni että pysyisivät vähintään henkisesti toistensa lähellä vaikka olisivat fyysisesti kaukana toisistaan. Olisivat aina toistensa tukena, hyvässä ja pahassa. Aina kun itse kukin niistä jotain tukea tarvitsee.

Ja niitä tilanteita tulee valitettavasti riittämään.

Lähentelen itse setämies-ikää. Ja joidenkin mielestä jo siinä iässä olen. Ja huomaan lähes päivittäin että minulla on vielä opittavaa. Opetettavaa myös. Mutta mikä tärkeintä, huomaan koko ajan enemmän että isoimmat niistä neljästä pärjää ja ne vähän pienemmät tulevat pärjäämään. Ja huomaan sen, että isäänsä ne kaikki vielä tarvitsee.

Tämä on kai vanhemmilla oman elämän mittainen projekti.

Kaupunkilehti Uusi Rovaniemi, 25.4.2024

Lääkärit

Osa 687

Olen nyt ollut ilman kontaktia neurologiin puolisen vuotta. Terveysaseman (loistavalle) lääkärille pääsin vajaa kuukausi sitten ja uudestaan, kylläkin toiselle ensi viikon perjantaina.

Tämä loistava kun lupasi hoitaa minulle pätevän ja kokeneen, monivaivainen kun olen ja jospa tämä seuraava olisi sitten se jonninmoinen omalääkäri. Lääkkeiden suhteen en enää niin kovasti pelkää. Perusterveydenhuollossakin näyttää olevan päteviä tyyppejä.

Mutta stimulaattori menettää tehoaan lihasten oireiden jarruttelussa. Ja uusia oireita tulee koko ajan lisää, siksi paikallisen sairaalan mahtava hoitaja sai järjestettyä ajan huoltoon Ouluun.

Tuntuu että ikäännyn joko liian nopeasti tai taannun pieneksi. Sen lisäksi että kömpelyys taas kaatelee, kivun lisäksi, on motoriikka ihan pyllystä. Hyvä kun vetoketjun saan vedettyä. Rusetin tekeminen esimerkiksi kenkiin tai vaikka nyt niinkin yksinkertainen asia kuin kynsien leikkaus on ihan liian haastavaa.

Lisäksi oman arvon tunne lähenee pohjamutia. Vielä vuosi sitten tykkäsin ja ennen kaikkea jaksoin touhuta keittiössä kokeilemassa uutta. Nykyään pää lyö tyhjää ja ruoka on melkein einestä. Auton ajaminen alkaa olla hankalaa, koska kytkinjalka on kipeä.

En odota Oulun asentajilta mitään. Eipä sitten tarvitse pettyä kun ei ole odotuksia. Mutta jospa kuitenkin tarkastaisivat laitteet. Edellinen CT kuvaus kun hyppäytti sydämen kurkkuun kun tuntui että sytyn tuleen ja menetin kroppani hallinnan kokonaan. Ja CT piti olla turvallinen…

Toukokuun lopulla saan ainakin hakea Kelalta kilometrikorvauksia. Tai minun tuurilla se lasketaan siihen kategoriaan josta kukaan ei korvaa mitään.

Koska tästä taudista ei parane. Jokainen käynti julkisella on hakuammuntaa elämänlaadun parantamiseksi. Ja se taitaa pian olla kiellettyä.

Elämänlaatuani en oikein muuten pysty paremmaksi saamaan. Pidän peukkuja ja toivon että tämä uusi terveysaseman lääkäri olisi hyvä ja että Oulun korjaamolla ei vielä aleta puhumaan asennuksen purkamisesta.

Mutta positiivista: Saan huudattaa tuolla matkalla auton stereoista Ensiferumia, Dream Theateria ja Amorphista niin lujaa kuin korvat kestää

Vapaus, veljeys ja tasa-arvo

Ja solidaarisuus. Nämä demokratian kulmakivet alkavat rapautua suomalaisessa niin sanotussa hyvinvointiyhteiskunnassa. Yksi menettää enemmän kuin toinen. Joka vastaavasti taas hyötyy enemmän kuin kolmas.

Nykyinen hallitus on epäonnistunut tasapuolisuuden ylläpitämisessä. Talouden suuntaviivoista on päättämässä eliitti joka ei totta tosiaan saavutetuista eduistaan luovu. Puhumattakaan ”kansanedustajista” joilla ei ole kansantalouden suhteen muuta kompetenssia kuin peruskoulu.

Suomea ollaan viemässä suon silmäkkeen lisäksi kauas pois demokraattisesta Euroopasta. Politiikka esimerkiksi maahanmuuton suhteen on ottanut isoja harppauksia vuosikymmeniä taaksepäin. Vihreämmän talouden kannalta ollaan jo auttamattomasti myöhässä eivätkä leikkaukset huonommin toimeentulevilta auta kotimaisen talouden kasvua yhtään. Päinvastoin.

Pelkään että nykyinen äärioikeistolainen hallitus on tekemässä ja on jo tehnytkin sellaista hallaa koko kansalle ettei seuraavat hallitukset tule pääsemään kovin helpolla. Ja on aivan turhaa huutaa jatkuvasti Sanna Marinia.

Siitä ei ole epäilystäkään etteikö edellinen hallitus toiminut paremmin kuin hyvin kun ottaa huomioon millaiseen tilaan koko maailma alkoi 2020-luvun alussa luisua.

Hyvät veljet ja siskot ovat nyt  syrjäyttäneet tasa-arvon, solidaarisuuden ja kaiken sen mistä tavallinen suomalainen sai vielä jokunen vuosi sitten olla ylpeä.

Eletään harvinaisen epävarmoja aikoja. Eikä se tunnu ollenkaan hyvältä.

Populistit

Saas nähdä milloin niitä äänestäneet huomaavat tulleensa huijatuksi. Jos tulevat laisinkaan. Nyt kun on meneillään oman poliittisen muistini suurin puhallus.

Ja vaalilupaukset ovat vain kaukainen muisto.

Ei pitänyt koskea pienituloisiin. Ei pitänyt koskea eläkeläisiin. Ei pitänyt koskea opiskelijoihin. Mutta kun koskettiin, oikein rankalla kädellä ja terävillä saksilla. Ja saksista ja leikkauksista kehtaavat jopa vitsailla. Helppoa kun oma toimeentulo on turvattu.

Ja hyvien veljien.

Eikä se paljon puhuttu polttoaineiden hinta juurikaan laskenut. Hetkellisesti, kyllä, mutta arvonlisäveron nosto nostaa pumppuhinnat takaisin siihen vanhan normaalin tuntumaan.

Äänestäjillä, ainakin osalla on valitettavan lyhyt ja valikoiva muisti. Tämän populistisen suuren puhalluksen soisi jäävän suomalaisen poliittisen historian kirjoihin esimerkkinä siitä miten huonommin elämässään pärjääviä ei koskaan tulisi kohdella.