Kategoria(t): Ajatuksia

Varautuneena ja valmiina

Havahduin.

Että ensi vuonna ollaan kokonaan uudella vuosikymmenellä. En ollut asiaa oikeastaan sen enempää miettinyt.

Mutta nyt kun mietin…

Niin onhan kuluneeseen kymmeneen vuoteen mahtunut vaikka ja mitä. Hyvää ja pahaa, eri tavoilla, eri ihmisille, elämän erilaisille osa-alueille. Joskus pahaa enemmänkin ja joskus paljonkin hyvää, niin ettei oikein olisi voinut uskoakaan.

Kaikenlaista.

Alkavalta vuosikymmeneltä ei minulla juurikaan odotuksia ole. Tyttäret tulevat sinä aikana kaikki aikuistumaan, oppimaan ammatin, toivottavasti. Kenties perheitäkin jo tulevat perustamaan.

Pelottavaakin, osin.

Mitä isommiksi ne kasvavat, sitä vähemmän pystyn niiden edessä seisomaan ja suodattamaan maailman pahoja asioita ja ihmisiä. Pystyn, ja pystymme pelkästään antamaan niille suurinpiirtein oikeat eväät ajattelulle ja toimimiselle. Ettei elämä niillä ihan penkin alle menisi.

Mitä itseeni tulee, ei elo toivottavasti ainakaan huonommaksi mene. Toivon vain että sairauteni pysyisi sellaisissa uomissa että nuo tyttäriä koskevat asiat saisin kaikki katsottua läpi. Ja että puolisolleni pystyisin antamaan itsestäni edes sen verran mitä nykyäänkin. Sekin osansa itsestään minulle antaa.

Elämäni kuudes vuosikymmen alkakoon.

Olen varautunut ja valmis.

Kategoria(t): Terveys

Kaikki ei kaikille sovi

En väitä olevani kivun asiantuntija, mutta tunnen kivun.

Siksi ottaa päähän aivan mahdottomasti, kun näkee ja lukee erilaisia kirjoituksia ja mainoksia joistain kivunlievitykseen tarkoitetuista välineistä tai valmisteista. Lähinnä siis se, kuinka kritiikittömästi niitä välineitä tai valmisteita kehutaan ja markkinoidaan, ilman ajatustakaan siitä että kaikille ei kaikki välttämättä sovi.

En todellakaan väitä että kaikki olisivat humpuukia.

Väitän vaan, että kivunlievitykseen tarkoitetuista välineistä ja valmisteista jokin auttaa jollekin ja joku toinen taas jollekin toiselle. Ja jotkut eivät auta ketään eikä mitään.

En myöskään väitä kaikkien näitä tarjoavien tai näistä kritiikittömästi kirjoittavien olevan niin sanottuja puoskareita.

Mutta väitän että osa näitä välineitä ja valmisteita myyvät ja markkinoivat ihmiset tai yritykset ratsastavat ihmisen hädällä ja kivulla. Rahastavat rankasti kun on sauma rahastaa, välittämättä siitä mitä se myytävä tai markkinoitava juttu saattaa pahimmillaan tehdä.

Itse uskon kemikaalien ja luonnon omien, tieteellisesti tehokkaiksi todettujen lääkkeiden, välineiden ja valmisteiden tehoon.

Tottakai olen kohta neljännesvuosisadan sairastamisen aikana kokeillut muutakin, sellaisia jotka minulle eivät tehonneet lainkaan tai pahimmillaan aiheuttivat lisää pahaa oloa. Mutta samalla tiedän että jollekin toiselle samat asiat ovat saattaneet apua antaa.

Toivottavasti kaikki nämä kirjoittelijat, markkinoijat, myyjät, ammatinharjoittajat, kaikki jotka terveydenhuollosta välittävät ja sitä tarjoavat, ottaisivat tavakseen, samalla kun omaa juttuaan kehuvat ja ylistävät, myös kertoa sen oman juttunsa mahdollisista varjopuolista. Vaikka vain yksi sadasta niitä varjopuolia kokisi.

Koska vaikka ainoastaan tunnen kivun, tiedän että kaikki mahdollinen ei kaikille sovi.

Kategoria(t): Yleinen

Arjessa elävät

Päivät kuluvat nopeasti.

Vuodetkin.

Kotona päivänsä viettävällä luulisi niiden menevän hitaammin. Vaan kun ei. Minulla ainakaan.

Normaalisti sisäinen kelloni toimii vaimon työaikojen, lasten lukujärjestysten ja judotreenien mukaan, mutta viimeiset pari viikkoa on koko ajan ollut perjantai tai lauantai. Kumpi lie nyt, vai molemmat yhtäaikaa?

Anteeksi teille kaikille jotka pyhistä ja lomista virtanne otatte, mutta onneksi ne on kohta ohi. Pääsen palaamaan koti-isän arkeen, sellaiseen jossa on myös maanantait ja sunnuntait. Arkeen jota ohjaavat nuo lukujärjestykset ja tatamikäynnit. Ja vaimon suunnilleen normaalit työajat.

Silloin ainakin tiedän mitä tehdä ja milloin tehdä.

Ja ennenkaikkea miksi tehdä. Joulu oli ja meni, omanlaisenaan tänä vuonna. Hyvänä, omanlaisenaan. Ja kohta kun vuoden vaihtumisen juhliminen päättyy pääsemme kaikki laskemaan päiviä vaikkapa nyt pääsiäiseen.

Myös minä ja kaltaiseni arjessa elävät.

Kategoria(t): Ajatuksia

Aatonaaton aamuna

Keitin ensimmäiset aamukahvit puoli kuuden aikaan. Heräsin taas aivan liian aikaisin.

Minne lie uni hävisikään.

Saan tyttäret tänään joulunviettoon. On minun vuoro. Hyvin on toiminut vuorot juhlapyhien aikoihin. Kertaakaan en onnekseni ole tappelemaan joutunut.

Enkä kovin pahasti pettymään.

Vähän silti jännittää, vaikka vanhin on jo neljäntoista. Haluaisin tehdä niille joulun joka edes jollain tapaa niiden muistoihin jäisi. En vaan tiedä miten.

Ehkä vaan olemalla läsnä. Muutenkin kuin vaan olemalla.

Yhdellä tapaa tämä tulee olemaan viimeinen joulu. Ensi vuonna ei tytöistä pienin enää joulupukkia tarvi. Tai näin ainakin luulen. Siihen tapaan on esimerkiksi koulussa jo puhetta kuulunut.

Tälle päivälle on vielä paljon touhuttavaa. Taidan siis vähän etukäteislääkitä itseäni.

Koska pakko olisi tämäkin päivä jaksaa. Onneksi vaimo touhuaa kaverina, rosollia, salaatteja, hirveä eri muodoissaan. Sellaisia hänen jouluun kuuluvia juttuja jotka hiljalleen alkavat omaanikin kuulua.

Vaikka potkuja on vähän joka suunnalta aika ajoin tullutkin, tunnen tällä hetkellä olevani onnellinen. Tyttäret, vaimo, läheiset. Sellaiset ihmiset joiden vuoksi kannattaa jaksaa yrittää.

Koitan siis työntää kaikki vaivani jonnekin taustalle muutamaksi päiväksi.

Ja koitan antaa itsestäni sen verran että tytöille tästä joulusta muistijälki jäisi.

Kategoria(t): Ajatuksia, Terveys

Scifi vs. luonto

Tällä hetkellä näyttää aika tasaiselta.

Viitisen vuotta sitten nukuin yhdeksän tunnin ajan kun päähäni ja rintakehääni asennettiin elektroniikkaa nykinää ja vapinaa hillitsemään. Sitä ennen ainakin nelisenkymmentä kemikaalia oli neurovaivaani kokeiltu. Ja tepsihän se, osin. Tauti vaan etsi uusia reittejä ja uusia ilmenemisen muotojaan.

Ja jatkoi ja paheni.

Hermot kiristyen, kivut pahentuen, kädet vapisten. Lääkkeitä lisättiin, uusia kokeiltiin, hurjiakin, sovinnaisia ja välillä ei niin sovinnaisiakin. Joskus olo parani ja joskus paheni. Tasapainoa etsittiin ja etsitään yhä.

Tänään sammutin sen viitisen vuotta sitten asennetun syväaivostimulaattorin, koska välillä niin teen. Kokeillakseni. Ja kun aiemmin sammutuksen jälkeen olen pysynyt niin sanotusti kurissa puolen minuutin ajan, venyi aika nyt kokonaiseen tuntiin.

Eli scifi yhdistettynä luonnon ja laboratorioiden tarjontaan on jotain auttanut.

Kunhan vaan saan nämä kaikki käytössä olevat lääkeet toimimaan ja jatkumaan, sovinnaiset ja ne toisetkin. Osa minusta silti tavallaan pelkää, oliko se yhdeksän tunnin nukkuminen loppujen lopuksi sittenkään tarpeellinen juttu.

Tällä hetkellä näyttää siis aika tasaiselta.

Kumpi voittaa, jää nähtäväksi.

 

 

Kategoria(t): Yleinen

Kamala paikka

Hämmästelen kovin.

Sitä miten kamala paikka suomalaiselle miehelle tuntuu maan meno nykyään olevan.

Nainen pääministerinä, vieläpä nuorehko. Kamala paikka suomalaiselle miehelle.

Naispuolinen poliitikko sanoo jotain mitä miespuolinen poliitikko on aiemmin sanonut. Kamala paikka suomalaiselle miehelle.

Aikovat selvittää, miten muutaman, nykyiseen tilanteeseen täysin syyttömän lapsen saisi kotimaahansa. Kamala paikka suomalaiselle miehelle.

Hämmästelen kovin.

Sitä miten kovasti omassa kuplassanikin suomalainen mies näihin asioihin reagoi.

Maailma muuttuu, mutta kaikki ihmiset sen mukana ei. Joko eivät pysty tai sitten eivät kerta kaikkiaan vaan halua. Suomi tai suomalainen mies ei sellaiseen aina pysty. Tekemistä vielä siis riittää.

Valitettavasti.