Kategoria(t): Yleinen

Rippijuhlat

Heinäkuun lopulla olisi tyttäristä vanhimman konfirmaatiopäivä.

Omastani on jo sen verran aikaa, yli kolmekymmentä vuotta, etten muista onko asia teini-ikäisen mielestä iso vaiko pieni vai sarjaa aivan sama. Ja jos joku kysyisi omasta vastaavasta päivästä, niin vastaisin että ravintolaan taisimme konfirmaation jälkeen mennä, perheen kesken. Paljoa ei tainnut kummeja silloin näkyä. Isosiskoni lapsien konfirmaatiot olen toki käynyt, ja yhden kummilapsen. Mutta muistikuvat niistäkin tuntuu todella hatarilta.

Vitun aivovamma.

Olen, ja olemme koittaneet miettiä millä tavoin huomioidaan tuo teinin ripille pääsy. Pientä suolaista, kakku ja muuta makeaa. Kenties joku koru tai kovaa käteistä lahjaksi. Jos tapana on konfirmaatiopäivänä lahjoa, en ole aivan varma.

Enkä ole aivan varma siitäkään onko koko asia tytölle iso vaiko pieni. Veikkaisin että se itse kokee sen isona asiana vasta jälkeenpäin. Mene ja tiedä. Ja oli miten tahansa, saa se jatkossakin aivan itse muodostaa käsityksen siitä mihin kaikista maailman jumalista uskoo vai uskooko mihinkään. Siihen en aio sekaantua. Ainoastaan kannustan omaan, itsenäiseen ja ennen kaikkea kriittiseen ajatteluun ja siihen että valinta on yksinomaan hänen omansa.

Mutta vielä niistä juhlista.

Kun tytöllä on kaksi kotia, niin on myös kahdet juhlat. Ei siksi, ettemme äitinsä kanssa samaan tilaan mahtuisi, vaan siksi että toisessa kodissa juhlitaan kahta konfirmoitua. En koita kilpailla tai pistää paremmaksi. Vaan koitan saada aikaan sellaisen hetken että tytöllä itsellään olisi hyvä olla, että tuntisi itsensä tärkeäksi ja korvaamattomaksi.

Koska sellainenhan se on, se ja kaikki muutkin olemassa olevat ja tuloillaan olevat.

Kategoria(t): Ajatuksia, Terveys

Opioidiriippuvainen, mutta miksi?

Vähintään kerran kuukaudessa on jossain kotimaisessa mediassa artikkeli opioideista ja niiden käyttäjistä. Ja poikkeuksetta artikkeleiden näkökulmana on opioideista riippuvaisuus päihdekäyttäjillä.

Viimeisimpänä jälleen Ylen artikkeli:

https://yle.fi/uutiset/3-11417353?utm_source=twitter-share&utm_medium=social

Olen riippuvainen. Mutta riippuvaisuuteni ei ole koskaan ollut riippuvaisuutta päihdekäyttäjänä.

Vaan käyttäjänä joka ei kerta kaikkiaan toimisi niitä ilman. Kipuni ovat olleet neljännesvuosisadan aikana eri puolilla kehoa, pääasiassa alaraajoissa sellaisia, ettei niihin mikään muu ole toiminut. Ilman en liikkuisi sitäkään vähää mitä nykyään pystyn liikkumaan. Kotityöt, lasten kuljettelu, niiden kanssa tekeminen ja touhuaminen.

Suunnilleen normaalin ihmisen suunnilleen normaalia arkea.

Tällä hetkellä käytän buprenorfiinia. Pitkävaikutteisen laastarin muodossa. Tablettimuodossakin kokeilin, mutta niistä ei tätäkään vähää apua ollut.

Vieroitusoireet ovat minulle tuttuja, tiedän todellakin miltä tuntuu olla ilman. Tiedän sen tunteen kun vapisee ja tärisee ja ei tekisi mieli muuta kuin hypätä ikkunasta ulos. Mutta väitän, ja tiedän, että vieroitusoireiden jälkeinen aika on kipukroonikolle täysin erilainen kuin päihdekäyttäjälle.

Pystyn siis olemaan ilmankin.

Mutta tällä hetkellä valintani on olla opioidiriippuvainen kipukroonikko. Olisi enemmän kuin mahtavaa, että kaltaisiani huomioitaisiin enemmänkin eikä vaan maalattaisi pirun kuvia seinille ja kirjoiteltaisi opioideista itse saatanan tai jonkin muun pirun keksintönä.

Minulle opioidit ovat olleet hengenpelastajia.

Kategoria(t): Terveys

Sata päivää

Lämpö on ollut koholla, enemmän tai vähemmän nyt sata päivää.

Tutkittu on läpikotaisin, varpaista nenänpäähän, verta otettu ainakin viisi kertaa, kuvattu, käännelty ja väännelty, eikä kunnollista selitystä ole löytynyt. Pelkästään veikkaus siitä, että kyseessä olisi jonkin viruksen tai bakteerin aiheuttaman taudin jälkitila joka kestää mitä kestää.

Joillain kuulemma vuosia.

Uutta normaalia tästä ei saa tekemälläkään. Tyypilliset kuumeeseen liittyvät kolotukset peittyvät oman normaalin kipuni taakse tai lievittyvät käyttämilläni opioideilla. Oireena tällä hetkellä on ainoastaan suunnaton väsymys.

Ja nukkumalla se ei lähde.

Toisaalta hyvä ettei mikään perussairauteni lisäksi vaivaa. Jos vaivaisi, olisi se kaikissa näiden sadan päivän aikana tehdyissä tutkimuksissa jo taatusti näkynyt. Ilmankin olisin pärjännyt, omassa normaalissakin on kestettävää. Onneksi buprenorfiini tuntuu taas jonkin verran toimivan ja antavan ainakin osan siitä oman normaalin toimintakyvystä takaisin. Kutinasta huolimatta.

Pitäisi koittaa kuntoilla, saada lihaksiin edes vähän voimia takaisin. Ajatuksena kamala, lyhyellä tähtäimellä. Pitkässä juoksussa varmastikin järkevää.

 

Kategoria(t): Lappi, Lapset

Lappi

Ikäni, lähes kokonaan, olen Lapissa asunut. Vauva-aikaa Vuosaaressa ja alle kouluikää Oulun seutuvilla ei tässä lasketa. Sen verran vanhaksi itseni tunnen.

Ja Rovaniemen katson kuuluvan Lappiin.

Aina olen täällä tykännyt olla ja asua. Tarpeeksi suuri ja tarpeeksi pieni kaupunki. Kaikki tarvittava täällä on ja jos haluaa niin luonto on lähellä. Lähes takapihalla.

Mutta pohjoisempi pohjoinen jaksaa silti aina sävähdyttää. Erilaiset maisemat, riippuen minne päin tästä suuntaa. Ja nyt suuntasimme Saariselälle. Tuntureita, pieniä jokia ja niissä pieniä koskia. Lampia siellä täällä, erilaisempaa ja erilaisella tavalla kaunista kuin mihin olen yleensä tottunut.

Ja tyttäretkin.

Ei se mitään eksotiikkaa meille ollut, vaihtelua normaaliin arkeen lähinnä. Mutta kun Ivalon kylältä vielä ylemmäksi ajoi sai silmä levätä ja jalat olla koetuksella. Karhunpesäkivellä olin käynyt edellisen kerran nelisenkymmentä vuotta sitten ja kuvauksellisia pysähtelypaikkoja löytyi yksi toisensa jälkeen.

Toivottavasti lapsille jonkinlaiset muistot jäivät. Maisemista, museoista, karhunpesäkivestä, poroista kurkkimassa ikkunoista sisälle, terassin alla asuneesta myyrästä ja yhteisistä hetkistä.

Sen verran mahtava Lappi on, ja sen verran paljon se tälläkin kerralla meille antoi.

Kategoria(t): Politiikka

Suomalaiset ja Perussuomalaiset

Niissä on vissi ero.

Toiset eivät fantasioi omasta mielestään erilaisten ihmisten vahingoittamisella. Toiset eivät pidä valtakunnassa omasta mielestään huonosti olevia asioita naisten tai vähemmistöjen aiheuttamina.

Toiset eivät kylvä vihaa ja eripuraa siinä toivossa että pääsisivät kansakunnan kusitolpiksi vaikkapa nyt eduskuntaan vihaansa ja eripuraansa kylvämään. Ja harjoittamaan politiikkaansa jonka mukaan vähemmistöt ja naiset ovat kaikkeen pahaan syypäitä.

Toiset ajattelevat vaan kaltaisiaan ja vähättelevät kansalaisoikeuksia.

Kun taas toiset ajattelevat ainakin himpun verran omaa napaansa pidemmälle. Koittavat nähdä kokonaisuuden. Yrittävät tehdä maasta asuinkelpoisen kaikille, eikä pelkästään samalla tavalla ajatteleville. Tekevät töitä sen eteen että rahaa suurin piirtein riittäisi kaikkeen tarpeelliseen, ja että ennen kaikkea ihminen olisi ihminen ihmiselle.

Tottakai eduskunnan enemmistökin elää elämäänsä vaalikaudesta vaalikauteen. Poliitikko kun haluaa lähes aina tulla paikalleen uudelleen valituksi.

Mutta toivottavasti suomalainen äänestäjä pitäisi jatkossakin huolen siitä ettei viha ja eripura, vähemmistöjen väheksyntä sekä tyttöjen ja naisten alempiarvoisena pitäminen pääsisi maatamme hajoittamaan.

Ainakaan nykyistä pahemmin.

Kategoria(t): Lappi, Lapset

Meetwurstisämpylät

Aina kun lomareissu lasten kanssa lähestyy olen kuin tulisilla hiilillä.

Pitäisi muka pakata vaikka lähtöön on vielä kuusi päivää. Pitäisi muka jemmata matkaeväitä ja laittaa autoon nenäliinat, käsidesit, kosteuspyyhkeet ja kaikkea muuta tarpeellista ja tarpeetonta.

Vaikka lähtöön on vielä kuusi päivää.

Aina ollaan niiden kanssa kotimaassa matkattu. Paitsi kaksi kesää sitten, Norjassa maisemia ja eritasoisia retkeilymajoja. Yleensä autolla, kerran junalla ja tuota Norjaa lukuunottamatta kohtalaisen lähellä. Pysyypä rahat maassa ja maakunnassa.

Olen kärsimätön, tiedän.

Kaiken pitäisi tapahtua nyt ja heti eikä viidestoista päivä (sattuipa somasti, 15.päivä Lappiin lähdetäänkin) ja sitten kun on tapahtunut niin tapahtuikin liian äkkiä ja nopeasti ja tulee tunne että käytiinköhän sitä sittenkään missään.

Toivotaan mukavia ilmoja, nättejä maisemia, vähän hyttysiä ja jonkin verran nuotiomakkaraa. Ja että koirantapainen, joka mukaan lähtee jaksaisi kunnialla matkustaa. Onneksi ei ole kiire, voidaan pysähdellä vaikka jokaiselle näköalapaikalle, järven tai joen rannalle tai pienille kahvilapaikoille.

Ja meetwurstisämpylöille, niille joita evääksi aion laittaa.