Kategoria(t): Ajatuksia, Lapset

Poika ja omatunto

Erilaista.

Tuossa se nyt makaa. Tuhisee, inisee, kätisee mutta silti nukkuu, kainalossa. Äitinsä myös, omalla sairaalaan sängyllään. Yrittää ainakin.

Kovin väsyneeltä vaikuttaa.

Itse olen ajellut edes ja takaisin ja taas vähän uudestaankin. Tyttäret kyllä pärjää, ei siinä mitään. Mutta omatunto käskee olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Ja tietääkseni nykytiede ei sellaista mahdollisuutta tarjoa.

Siispä edes ja takaisin ja taas vähän uudestaankin.

Mutta tuo poika. On se kaiken sen arvoinen. Ihan niinkuin siskonsakin ovat. Kuun taivaalta tarvittaessa hakisin.

Päivällä kävin muutaman tunnin kotosalla. Vähän pyykkiä ja helppo sapuska lapsille. Ja kauppahommia siinä välillä. Ja kauppahommia lisää jahka täältä maltan lähteä.

Vaikka omatunto käskee olla kahdessa paikassa yhtä aikaa.

Kyllä tämä tästä. Ajan kanssa ainakin. Ja ehkä omatuntoni rauhoittuu myös. Ja ehkä lopetan pelkäämästä. Pelkäämästä sitä että tytöt minusta vieraantuisi. Varmaan turha pelko.

Mutta pelko kuitenkin.

Mennään kuitenkin eteenpäin näillä eväillä, näillä korteilla mitkä jaettu on. Päivä kerrallaan, koitan ainakin.

Kategoria(t): Ajatuksia, Lapset

Erilainen joulu

Vuosiin en ole kovinkaan joulusta perustanut. Lähinnä kai siksi, että tyttäret eivät aina luonamme jouluisin ole. Ja tämä jouluviikko on kertakaikkiaan sellainen, ettei toista samanlaista todennäköisesti tule.

No, tyttäret on äidillään. On sen vuoro. Tapanina näen ne taas ja menemme isovanhemmille syömään ja paketteja ihastelemaan. Perinteeksi muodostumassa sekin. Sillä erotuksella, että äitini joutuu viettämään tämän joulun terveyskeskuksen kuntoutusosastolla.

Sai reisiluunsa rikki.

Ja samalla odotellaan milloin vauva tulee. Ja että ollaanko kahdestaan, vaiko yksin ja kaksin, yhdessä vai kahdessa paikassa. Ihan liian monta muuttujaa on tässä joulussa kyllä nyt.

Vuoden päästä onkin sitten toisin. Meitä on kahden sijaan isompi porukka ja toivottavasti enemmän joulumieltä. Nyt se on jossain tuolla joulukuisen vesisateen ja pimeyden keskellä lymyilemässä.

En pidä epävarmuudesta, enkä siitä että läheisilläni on huono olla. Fyysisesti tai henkisesti. Ainoa asia mikä tällä hetkellä on varma, on se, että ennen kun vuosi vaihtuu minusta tulee neljännen kerran isä. Siihen asti vaimolla on tukala olla ja myötäelän jokaisen hetken sen kanssa. Se on ollut vuoreni jo yli kuusi vuotta ja nyt on minun vuoro edes koittaa olla sille.

Ja äitini, siellä vuodeosastolla. Toivottavasti sinne jonkinmoisen joulun jaksaisivat rakentaa. Kaiken muun hässäkän keskellä.

Kategoria(t): Ajatuksia, Rovaniemi

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kunnes…

Tänään sai loppunsa (fingers crossed) eräs pitkä ja vaivalloinen projekti. Tapaus, joka kuutisen vuotta sitten alkoi Rovaniemen terveyskeskuksen keikkalääkärin, huonoa suomea puhuvan sellaisen, huomaamatta korvan tulehduksesta tyttäristä keskimmäisellä.

Ja koska tuo huonoa suomea puhuva keikkalääkäri sitä tulehdusta ei huomannut, tärykalvoon tuli reikä, ja melarantamaiseen tyyliin vielä sellaiseen kohtaan, että Lapin Keskussairaalan korvalääkäri sanoi suoraan ettei sitä osaa korjata.

Alkoi muutaman vuoden edestakainen ajelu kodin ja Oulun välillä. Paikattiin, paikka irtosi, paikattiin uudelleen, paikka ei riittänyt… ja kaikki kontrollikäynnit näidenkin välillä.

Kunnes vihdoin, ehkäpä noin vuosi sitten korva sai oululaisen lääkärin siunauksen ja tänään, LKS:n kontrollissa paikka oli edelleen paikallaan ja jo alenemaan päin mennyt kuulo on tytöllä alkanut palautua ennalleen.

Loppu hyvin. Kunnes…

Tiistaina kaupungin kadulla kaatunut äitini, joka rytäkässään sai reisiluun itseltään poikki, joutuu nyt terveyskeskuksen vuodeosastolle toipumaan ja kävelyä opettelemaan.

Helvetin pelottavaa, vuodeosasto terveyskeskuksessa. Toivottavasti sieltä itse pian ulos kävelee, edes tuen kanssa. Sen verran hurjia juttuja erilaisista terveyskeskusten vuodeosastoista on kuulunut.

Aion, ja tietysti lyhytpinnainen isäni (jolta omani olen perinyt) ja järkevästi artikuloiva siskoni tehdä kaikkemme että äiti ei joudu sänkynsä vangiksi. Kuvaavaa, miten lyhyessä ajassa asiat saattaa muuttua. Hyvästä huonoksi. Paskasta paskemmaksi. Mutta onneksi joskus myös ihanasta ihanammaksi. Ihmisen mieli vaan ei tunteiden vuoristorataa varten ole suunniteltu.

Onneksi ympärillä on ihmisiä kaikkia näitä ajatuksia tasaamassa.

Kategoria(t): Yleinen

Laidasta laitaan

Maailmaan mahtuu paljon tapahtumia, ajatuksia ja mietteitä. Laidasta laitaan tunteiden koko kirjo, huonosta hyvään ja jos kaikki on normaalisti, mennään siinä keskivaiheella, yleensä.

Yhden päivän aikana ihminen saattaa tuntea nuo kaikki, laidasta laitaan siis. Ilo, jännitys, normaali olotila, säikähdys, kauhu ja huoli. Minulla kaikki nämä tässä päivänä eräänä. Ja voin kertoa, vaikka varmasti kaikki itsekin sen tietävät, että silloin on ihmisen pää aika lailla täynnä. Täynnä ajatuksia, pelkoa, huolta.

Kaiken muunkin lisäksi.

Silloin päivänä eräänä, jolloin siis laidasta laitaan mentiin, kaikki päättyi lopulta niin sanotusti hyvin. Kaikki ovat hengissä, jotkut vaan joutuvat opettelemaan uudelleen kävelemisen. Kävelemistä opettelee joskus aikanaan myös piakkoin syntyvä lapseni. Kaikki nämä ihmiset lähelläni, kaikki ne jotka näitä tunteita aiheuttavat taatusti pärjäävät.

Vaikka välillä huoli onkin.

Lapseni tulevat pärjäämään, niillä on niin mahtavia aikuisia ympärillään. Minä tulen pärjäämään, opettelemaan vaipan vaihdon ja likaisen takapuolen pesemisen uudelleen. Tulen joskus, en tiedä milloin, mutta joskus selättämään tämän kivun ja vapinan.

Mutta kaikki ovat onneksi olemassa.

Niitä ilon, jännityksen, huolen, pelon, kaikkien tunteiden kirjon laidasta laitaan aiheuttamassa. Se kai kuuluu elämään, sen olen melkein neljänkymmenen kuuden vuoden aikana oppinut. Ehkä.

Kategoria(t): Politiikka, Rovaniemi

Hoitaja kiitoksella elää?

Jos oikein ymmärsin, Rovaniemen kaupunki teki isohkon ylijäämän. Ja jos, niin hyvä niin. Tulee taatusti tarpeeseen.

Sattui vain eilen silmään ja sen jälkeen vähän päähänkin twiitti, jonka mukaan valtuutettu Tennilä oli käyttänyt puheenvuoron jossa totesi koronaviruksen kanssa kamppailevan hoitohenkilökunnan ansaitsevan kiitoksen.

Koska ylijäämää ei käsittääkseni olisi tullut ilman valtion erilaisia korona-tukiaisia.

Kiitos on hyvä sana, mutta hyvällä sanalla ei saada pois sitä työn ja venymisen määrää mitä sairaaloiden ja terveyskeskusten työntekijät ovat vuonna 2020 tehneet.

Olisi ollut niin sanotusti miljoonan taalan paikka.

Antaa kaupungin palveluksessa olevalle sairaanhoitohenkilöstölle edes pieni rahallinen korvaus. Mutta kaiketi poliitikot kautta Suomen niemen ovat sitä mieltä että valot ja erilaiset mukavat sanat korvaavat kaiken ylimääräisen vaivan.

Kissa ei kiitoksella elä, ja ei elä sairaanhoitajakaan.

Kategoria(t): Politiikka

”Poliisilla on pillit katolla”

uaa

Kun poliisisetämies ottaa selfien tunnetun natsin kanssa, on se peeärrää, lähestymistä, suhteiden luomista.

Paskat sanon minä.

Hätäinen meriselitys sille, että suomalainen poliisisetämies ei kohtele kaikkia suomalaisia tasavertaisesti. Kun rauhallinen istumalla toteutettu mielenilmaus päättyy pahoinpitelyepäilyihin ja tilanteeseen missä kukaan muu ei kärsi kuin rauhallisesti istunut mieleään ilmaiseva, on jotain pahasti vialla.

En ala erittelemään eri tilanteita, joissa suomalainen poliisisetämies on varustautunut kohtaamaan rauhallisesti käyttäytyviä mielenosoittajia kohtaan niin paljon kovemmalla voimalla ja kalustolla kuin vaikkapa haittaisänmaallisia kohtaan.

Sanon vain että jotain on pahasti vialla.

Väkivalta on perseestä. Olen sen sanonut aiemminkin, ja olen sitä kohdannutkin, tuhoisin seurauksin. Ja kun kohtasin, ei suomalainen poliisisetämies tehnyt muuta kuin istui autossaan eikä juuri suutansa aukaissut.

Väkivallan ihannointi, siitä hekumointi, sillä uhkailu ja varsinkin sitä käyttäminen on raukkamaisinta mitä ihminen voi tehdä. Ja tätä kaikkea äärimmäinen oikeisto tällä hetkellä Suomessa tekee. Miten voi olla mahdollista että suomalainen ei sitä tajua eikä ymmärrä mihin se pahimmillaan johtaa.

Ja mikä pahinta, osa suomalaisista poliitikoista ja suomalaisista poliiseista, niistä joiden tehtävänä olisi kansalaisten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta huolehtiminen, ovat kulkemassa tätä tietä.

Aivan helvetin pelottavaa.

Minulle on joskus sanottu, että kun valta vaihtuu, olen ensimmäisten joukossa. Missä, sitä ei voi kuin arvailla. Äänestäjien ja niidenkin jotka eivät äänestä pitäisi jo aloittaa todellisuuteen herääminen. Äärioikeisto ja sitä sympatisoivat ihmiset, poliitikot ja poliisit ovat vaarallisinta mitä Suomea toisen maailmansodan jälkeen on uhkaamassa.