Kategoria(t): Ajatuksia

Yksi päivä

Yksi päivä ilman viiltävää kipua toisessa reidessä. Yksi, mutta aivan mahtava silti.

Peruskipu ympäri kroppaa oli läsnä, samoin voimattomuus ja epätasapaino ja vapina. Mutta yksi päivä ilman sitä saatanaa siellä jossain reiden sisällä veitsensä kanssa vääntämässä. Ihan parasta, miesmuistiin.

Ehkä lääkitys alkaa löytämään uomansa.

Tätä toivon, tällä hetkellä, sunnuntaina aamusella, helmikuun viimeisenä, kevään korvilla, takapihan terassin portailla istuessa. Ensimmäinen valonpilkahdus vuosikausiin.

Jokatoinensunnuntainen riisipuuro on hautumassa. Poika hetken vielä hereillä ja pikkuakat vielä nukkumassa. Ja vaimo jota rakastaa ja joka rakastaa takaisin.

Nyt on hetken hyvä olla.

Kategoria(t): Yleinen

Äly hoi

Jätti jo.

Etelästä tunturiin matkaajat. Rovaniemen kaupungin päättäjät. Rallin MM-sarjan väen. Ja kaikki muut tartuntatautimyönteiset.

Eilisestä lasten ja nuorten harrastukset saivat taas rajoituksia. Yläkoululaiset käytännössä maskipakon. Nuo yllä mainitut matkailijat ja päättäjät tulevat omilla päätöksillään tekemään rovaniemeläisten elämästä jatkossakin rajoitetumpaa.

En pidä maskeista enkä rajoituksista, ja en pidä niistä jotka jättävät maskeja käyttämättä taikka rajoituksia noudattamatta. Jos kaikki, koko saamarin kansa olisi alusta pitäen koittanut olla siivosti, ja jos rokotteita olisi saatu enemmän ja ajoissa, olisi tästä vuodesta tullut paljon elinkelpoisempi kuin edellisestä.

Sanonnan mukaan, äly hoi, älä jätä. No osan suomalaisista jätti jo. Ajat sitten.

Kategoria(t): Lapset, Terveys

Rytmiä

Jokunen yö ollaan nyt nukuttu suhteellisen säännöllisesti. Lähinnä siis Kaarlo Suuren rytmin mukaan. Tyttärillä nyt on omat rytminsä ja ei vauva niitä juuri häiritse.

Välillä nousee äiti, välillä isä, välillä molemmat. Pääasia kuitenkin että rytmi alkaa muodostua ja kaikki saavat edes jonkin verran unta. Ylihuomenna tyyppi on kahdeksan viikkoa ja siitä toinen mokoma tai jopa vähemmän hänen kuninkaallinen korkeutensa pääsee koittamaan muutakin mahan täytettä kuin maito.

Veikkaan ettei sitä tarvitse kahdesti käskeä.

Tänään aamulla teimme kotitöitä yhdessä. Poika makoili sitterissä ja katseli ihmetellen kun hoidin loputonta pyykkisavottaa ja pesin pulloja ja tutteja. Erityisen vaikutuksen teki hampaiden pesu. Liekö näytin tavanomaista naurettavammalta mutta hauskaa sillä tuntui olevan.

Vielä kun hymyilyn lisäksi oppisi ääneen nauramaan. Ja jotain mutisemaan, omalla kielellään.

Eli ehkä tämä tästä. Jos vielä tiistaina saisin neurologin suostumaan ehdotukseeni lääkkeiden vaihdosta niin uskallan ehkä suunnitella vähän tulevaa.

Onhan se ihana, ja sen siskot myös.

Kategoria(t): Ajatuksia, Lapset, Terveys

Aamuneljältä

Istun pesuhuoneen lattialla. Kaikki muut nukkuvat, tyttäret huoneissaan, poika ajoittain vaunussaan.

Herätti vähän ennen neljää, ei vauva vaan jalka.

Kipu jossain oikein syvällä, viilsi ja veitsellä väänsi, kierteellä kaiketi. Ei uni enää sellaisessa olotilassa tunnu tulevan. Vaikka väsyttää.

Tai ei tämä vuosia jatkunut väsymys nukkumalla lähde.

Yhdet kahvit keitin jo. Taidan keittää toiset. Jos tästä ylös pääsen. Sen jälkeen voinkin alkaa odottamaan tyttärien heräilyjä. Maailmankuskin toimet kun taas odottaa.

Tuo perkeleen pakkanen saisi vaan väistyä. Kaipaan jo kevättä ja auringon lämpöä.

Kategoria(t): Rovaniemi, Terveys

Korona kolkuttelemassa

Pöljiä ovat ihmiset.

Päättäjämme, vaikka itseppä ollaan ne päättämään valittu, ja ihan tavan tallaajatkin. Ne meistä, jotka itsekkäitä ovat, ilman maskia matkustelevat Prismaan ja maailmalle ja vähät kanssaihmisistään välittävät.

Ja olihan se odotettavissa että tähänkin perheeseen karanteeni ja siihen liittyvät jutut iskee. Ihme olisikin ollut jos ei. Väittivät nuo päättäjät, ettei koululaiset tartuta mutta niin vaan meni Rovaniemelläkin jälleen yksi luokka ja kaikki sen opettajat karanteeniin ja etäopetukseen.

Ja siitä muutama päivä niin toisessa koulussa, samassa kaupungissa sata ihmistä tai ihmisen tapaista.

Teini halusi heti testiin (neg), oli huolissaan valmennettavistaan alle kymmenvuotiaista. Tänään mennään toiseen ja sen jälkeen huokaistaan helpotuksesta.

Käyttäisivät nyt niitä maskeja ja pesisivät niitä paskaisia käsiään ja yskisivät hihoihinsa ja pysyisivät kotonaan eikä lähtisi maailmalle taikka sairaana sinne kauppaan.

Pöljät ihmiset.

Kategoria(t): Ajatuksia, Lapset

Ihmeotuksia

Eikä lainkaan toistensa kaltaisia. Ihmisen pennut, vauvat.

Eilinen meni käytännössä yksillä päiväunilla. Toki jokunen kymmenen minuutin tahi vartin torkkumisen pätkä väliin mahtui.

Mutta kuitenkin.

Aamu kahdeksasta ilta yhdeksään samaa kuviokierrettä loopilla: syöntiä, röyhtäilyä, kätinää, silmien hetkeksi sulkemista. Väliin vaipanvaihtoja ja raivokohtauksia ja hymyilyä yhdessäolon aikana. Ja tätä koko päivä.

Ihmeotuksia.

Olen vajaan kolmen viikon sisään kaatunut pahasti viisi kertaa. Viimeisin nyt tänään aamulla (yöllä) neljän aikaan kun kohti herännyttä ihmisen pentua menin.

Onneksi ei vielä sylissä ollut.

Otan tavaksi ja alan opetella, että en tuota ihmeotusta enää pahemmin sylissäni kanna. En, ja emme halua että joku kerta kaadun vauva sylissä. Saattaisi tulla aika rumaa jälkeä.

Vituttaahan se. Ettei omaa lastansa kykene hoitamaan sillä tavalla miten normaalisti omaa lasta hoidetaan. Väliin jää se jonkinlainen läheisyys, pieni osa yhdessäolosta.

Mutta kaatuilujen ja alati pahenevien kipujen ja vapinoiden takia en ainakaan lastani ala vahingoittamaan.

Sen verran ihmeotus se on. Se ja sen kaikki siskot.