Kategoria(t): Ajatuksia, Politiikka, Terveys

Valtiomiehet ja naiset

Sairastaminen on pidemmän päälle yhtä lailla helvettiä.

Kun kokeilee niin montaa erilaista lääkettä ettei enää muista että mitä ja milloin. Ja kun koittaa tapojaan muuttamalla oloansa parantaa vain huomatakseen ettei siitäkään apua ole.

Ja kun lukee päivästä toiseen toinen toistaan kamalampia tarinoita pitkäaikaisesti sairaiden ihmisten kohtelusta. Tai siitä jatkuvasta vittuilusta ja nurin päin katsomisesta mitä esimerkiksi opiaatteja tai lääkekannabista käyttävät osakseen saavat.

Suomessa. Vuonna 2019.

On siis vaikeaa olla sairas. Kun joidenkin mielestä et saisi tiettyjä aineita, luonnollisia tai laboratorioissa valmistettuja käyttää tai edes kokeilla. Nämä valtaa pitävät, poliitikot, virkamiehet, solmiokaulaiset ja jakkupukuiset. Kun ne jotain päähänsä saavat tai jostain mielipiteensä muodostavat, ei niitä helposti toiselle kannalle käännytetä.

Kun taas sitten ne, jotka uskovat johonkin muuhunkin kuin omaan mahdolliseen jumalaansa, ne jotka lukevat ja pitävät silmällä mitä maailmassa tapahtuu. Ja ennen kaikkea ne jotka uskovat muuhunkin kuin omaan, suureen viisautensa.

Niitä minä kutsun oikeiksi valtiomiehiksi ja – naisiksi.

Kategoria(t): Ajatuksia, Yleinen

Rempallaan

Vaan ei kauan.

Reilut viisi vuotta sitten vaimoni (kai sitä vaimoksi jo kutsua voi) osti talon ja pyysi minua ja tyttäriä luokseen asumaan.

Parin kesän aikana remontoimme, välillä ahkerasti ja välillä ei niin kovin ahkerasti taloa meitä miellyttävään kuosiin. Saunan ja kylppärin teimme pääosin itse. Lattia ja sisäkatto uusittiin ja vähän sitä sun tätä sieltä sun täältä.

Kunnes tuli stoppi.

Lähinnä varmasti meidän molempien motivaation puutteen ja osin myös sairauteni vuoksi. Ensin aivoleikkaus josta toipuminen kesti mitä kesti, ja sen jälkeen kokonaisvaltainen väsymys ja totaalinen vittuuntuminen sairauteen ja sen oireisiin.

Ja kyllähän ne oireetkin oman esteensä asetti. Vaikeaa kurotella korkealle kun kädet on niin kipeät, hankalaa kontata ja kyykistellä kun jalat ei kestä ja vaarallisia heilua terävien työkalujen ja vasaran kanssa kun vapisee ja vatkaa tai kun tasapaino on kuin kolmevuotiaalla.

Nyt alkaa vajaat kolme viikkoa, jonka aikana asiat etenevät, ammattilaisten tekemänä. Jospa se antaisi meille molemmille sitten virtaa ja ennen kaikkea inspiraatiota tehdä loput hienosäädöt vaimon taloon.

Ei aivan jouluksi valmiiseen taloon, mutta aika lähelle kuitenkin.

Kategoria(t): Ajatuksia, Terveys

Niin maan perusteellisesti

Kyllä välillä tympii kroonikkona oleminen.

Vaivoihini olen jo tottunut. Oppinut sen että jos ei satu niin sitten väsyttää. Jos ei vapise, niin sitten sattuu. Jos ei väsytä niin sitten sattuu ja vapisee.

Arkeani.

Mutta silti ajoittain ottaa päähän niin maan perusteellisesti joka aamu seurata, onko stimulaattorissa virtaa. Ja jos ei, niin ottaa päähän niin maan perusteellisesti istua pari tuntia hievahtamatta lataamassa taas joksikin aikaa lisää virtaa paristoon.

Ja ajoittain ottaa päähän niin maan perusteellisesti vaihtaa siedettävän elämisen ehtona oleva kipulaastari, rasvata edellisen laastarin jättämiä palovamman tapaisia raitoja käsivarsissa ja olkapäissä.

Ja tämä väsymys ja liikkumisen vaikeus.

Ottaa päähän niin maan perusteellisesti suunnitella aamulla mielessä että mitähän askareita sitä tänä päivänä jaksaisi tehdä. Arvottaa niitä tärkeysjärjestykseen ja miettiä mitä tänään jättää tekemättä ja mitä huomenna.

Kaiken muun kukkuraksi ottaa päähän niin maan perusteellisesti lukea joka tuutista tulevaa tietoa kipupotilaiden ja muiden pitkäaikaisesti sairaiden alentavasta kohtelusta, kemiallisten valmisteiden ja jopa luonnon tarjoamien vaihtoehtojen demonisoimisesta,  ja siitä miten jonkun herran vuonna 2019 ihminen joutuu tappelemaan pysyäkseen edes jossain määrin yhteiskunnassaan mukana.

Onnekseni minulla on varaventtiilini, siedättäjäni, syyni jatkaa.

Kaikilla ei niitä ole, ja veikkaan että sellaisilla ottaa päähän vielä perusteellisemmin.

Kategoria(t): Ajatuksia

Vastakohtien maa

En nykyään enää lue uutisia. Ainakaan niin paljon kuin ennen.

Liekö keskittymisen vaikeutta aivovammani takia. Mutta uutiseni saan pääosin sosiaalisesta mediasta. Ja vielä tarkemmin twitteristä. Jos jokin otsikko, tai sellaiseen johtava kirjoitus kiinnostaa, luen joko heti tai laitan lukulistalle.

Tänäänkin Twitter-virtani ja siellä pilkahtelevat uutiset ja otsikot muistuttava minua siitä kuinka erilaiset asiat ovat tärkeitä erilaisille ihmisille. Yhtä aikaa köyhyyttä ja sotaa ja uusia kauppakeskuksia ja uusia myymäläketjuja.

Toiset joutuvat miettimään missä seuraavan yönsä viettää tai mistä rahaa ruokaan. Samalla kun jotkut pitävät oman maailmansa tärkeimpänä asiana sitä miten pääsee uuteen, taas yhteen turhaan ostosparatiisiin.

Vastakohtien maa. Tässäkin.

Yhä enemmän jakaudumme leireihin. Poliittisesti, moraalisesti, taloudellisesti, terveydellisesti ja niin edelleen.

Eikä kukaan muu pysty näitä leirejä purkamaan kuin me itse.

Kategoria(t): Ajatuksia, Terveys

Läheistenkin sairaus?

”Kun yksi sairastuu, monen maailma muuttuu.”

Näin sanottiin jossain.

Mahtanee olla totta. Moni ei sitä tule ajatelleeksi. Veikkaan ettei moni meistä sairaistakaan. Oli se sairaus sitten mikä tahansa, oireet ovat aina omat, kipuja ei kukaan puolestasi koe.

Mutta muuten pitkäaikaisesti sairaan elämä muuttaa läheistenkin elämää. Huomaamatta ja hiljalleen. Vaikka ei pitäisi ja toden totta ei saisikaan.

Sarjassamme asioita joille et itse mitään voi. Vaikka kuinka haluaisit, et loputtomiin pysty hymyilemään. Et loputtomiin pysty olemaan irvistämättä kun sattuu. Loputtomasti et voi itsellesi nauraa kun taas jotain käsistä tippuu.

Varsinkin kun parempaa ei ole odotettavissa.

Tottakai koitan koko ajan hymyillä, koitan olla irvistämättä. Koitan jopa itselleni naureskella. Koitan peittää suruni, pahimman vitutuksen tunteenkin. Mutta huijaan. Pääosin.

Ei ne tyhmiä ole, tajuavathan ne.

Vaikka ei pitäisi.

Kategoria(t): Ajatuksia, Lapset

Tyttöjen päivä

Tänään on tyttöjen päivä.

Sinänsä sääli. Osoittaa ettei maailma ja täällä vallitseva tasa-arvo ole vieläkään valmis. Sen huomaa, jos ei aivan päivittäin, niin liian usein kuitenkin.

En ole unohtamassa poikia, jotka toivottavasti kunnollisiksi miehiksi kasvavat. Pyydän vaan poikien vanhempia pitämään mielessä sen, millainen paikka maailma, ja Suomikin tällä hetkellä tytöille ja naisille on. Ja pyydän edes yrittämään kasvattaa pojistaan sellaisia ihmisiä jotka ottavat muutkin sukupuolet huomioon.

Tyttö ei ole väline. Tyttö ei ole esine. Tytön pitää saada kaikki samat mahdollisuudet kuin muidenkin sukupuolien. Tyttö saattaa olla fyysisesti erilainen. Mutta ei tippaakaan huonompi.

Tytön pitää saada harrastaa mitä haluaa. Tyttö saa pukeutua miten tahtoo. Tytön on joskus saatava tekemästään työstä samaa palkkaa mitä vastaavaa työtä tekevä muukin sukupuoli saa.

Tyttöä ei saa lyödä taikka potkia. Ei pientä eikä isoakaan.

Vaikka toivonkin maailman olevan omille tyttärilleni paremman kuin se on nyt taikka eilen, joudun silti opettamaan niille elämisen epäreiluuden. Ja sen miten tytön on osattava ottaa oma paikkansa yhteiskunnassa. Ja sen miten tytön on osattava pitää puoliaan. Sen ettei tytönkään tarvitse olla säkki jota joku toinen joskus lyö tai potkii ihan vaan purkaakseen omaa pahaa oloaan.

Toivottavasti meitä seuraava sukupolvi olisi edes pikkuisen viisaampi.

Sukupuolesta riippumatta.