Kategoria(t): Ajatuksia

Miettisitkö sinäkin?

Maailmassa riittää muutettavaa. Niin paljon ettei maailma ehdi valmiiksi kaiketi koskaan tullakaan.

Pahinta on se, että ihminen on itse maailman tähän pisteeseen laittanut. Huonoon kuntoon päästänyt, kokonaisuudessaan. Rakentanut siitä sellaisen jossa joidenkin mielestä kaikilla ei olisi oikeutta olla ja elää.

Sellaisen jossa joku aina luulee ja kuvittelee olevansa parempi, ylempi tai arvokkaampi kuin joku muu. Sellaisen jossa tapetaan milloin minkäkin jumalan nimeen tai sen jumalan nimeen tappamisesta ainakin haaveillaan.

Rakentanut maailman jossa sairaat joutuvat sairastamaan koska ei ole tarpeeksi rahaa. Maailman jossa lapset nukkuvat kylmissään betonilattioilla ilman vanhempiaan koska poliitikot ei heille parempaa halua suoda.

Maailman, joka ei tule kestämään enää kovin montaa vuosikymmentä jos sen rakentaja, ihminen itse ei koita edes jossain määrin muuttua.

Osa ajattelee ettei omilla teoilla ole merkitystä.

Mutta kun on.

Pienilläkin valinnoilla, pienilläkin tapojen tai tottumusten muutoksilla. Kuuntelemisella, kunnioittamisella, ajattelemalla, kulutustapoja muuttamalla, lahjoittamalla, osallistumalla, äänestämällä.

Tapoja kyllä löytyy jos vain halua on. Jokaiselle.

Liian usein mietin ja liian usein jopa pelkään millaisen maailman seuraava tai sitä seuraava sukupolvi hoidettavakseen saa.

Miettisit sinäkin.

Kategoria(t): Ajatuksia, Terveys

Ei auta, ei

Lääkekokeilu numero 54 alkaa olla nähty. Haittavaikutukset koettu, väsymyksineen ja pahoinvointeineen.

Ja jälleen ihan vain siksi että joutuu taas sanomaan ettei apua ollut tästäkään.

Alkaa tympiä, näin vähän nätimmin sanottuna. Vaikka luulisi että olisin jo oppinut, niin monta kertaa saman kokeneena.

Oireet pahenee ja melkein samassa suhteessa pahenee vitutus. Vielä kun tietäisi mihin suuntaan vitutuksen kohdistaisi. Syyllisiä kun ei ole.

Ja kun ei ole syyllisiä on näköjään ratkaisun löytäminen monen ison kiven takana. Jos edes sielläkään.

Vielä olisi yksi aine kokeilematta. Kalliimpi ja epäsovinnaisempi. Ja siltikin turvallisempi ja monta kertaa järkevämpi kuin se aine mikä monet kaltaiseni keski-ikäistyvät suomalaiset miehet kohti omia hautojaan vie.

Mitenhän käypi?

Kategoria(t): Yleinen

Juhannusta

En hirveästi perusta juhlapyhistä.

Ainakaan enää näillä kymmenillä. Joulu menee lasten juhlana ja erilaisemman ruoan kanssa. Uusivuosi ei tunnu oikeastaan normi-iltaa kummemmalta. Pääsiäistäkin vietetään pääosin lasten ehdoilla.

Siispä juhannuskaan ei minussa kovin ihmeellisiä tunteita pääse herättämään.

Grilli varmasti lämpeää, satoi tahi paistoi. Ja ehkä makkara, kasvikset ja grillileipä saa kaverikseen oluttölkin tai kaksi. Mutta lämpeää se muinakin kesäisinä viikonloppuiltoina.

Mutta juhlikaa toki muut, ei se ole minulta pois.

Kunhan juhlitte varovasti ettekä pahemmin riehu ja möykkää. Ettekä pidä meitä, jotka eivät juhlimisesta välitä kovin suurina surkimuksina taikka ilonpilaajina.

Suomalaiseen kesäiltaan kun mahtuu monenlaista kulkijaa, hämmästelemään ja kummastelemaan, hämmästyttämään ja kummastuttamaan.

Kategoria(t): Ajatuksia, Politiikka

Uskonnotonta politiikkaa, kiitos

Aloitan sanomalla olevani uskonnoton.

Sen verran erilaisia vastoinkäymisiä olen tähän ikään joutunut kohtaamaan, että pystyn ainakin omalta osaltani sanomaan sen, ettei ole olemassa mitään sellaista tahoa eikä jumalaa joka auttaisi tai pelastaisi tai edes opastaisi pyydettäessä.

Uskon kuitenkin uskonnonvapauteen. Jokainen pitäköön sellaisia jumalia mitä parhaaksi itse katsookaan. Ei se ole minulta millään tavalla pois. Päin vastoin, hyvä vaan jos joku jostain ei-niin-maallisesta apua löytääkin.

Mutta on asioita, jollaisia ei tässä maailmassa eikä tähän maailman aikaan enää pitäisi yhdistää. Historian olisi pitänyt jo meille kaikille opettaa uskonnon ja politiikan olevan vaarallisia yhdessä.

Kun vakaasti omaan uskoonsa luottavat ihmiset pääsevät poliittisesti vaikutusvaltaisiin asemiin, on aivan varmaa että kyseinen oma uskonto vaikuttaa myös heidän tekemäänsä politiikkaan. Siitä on liian monta ja liian karmaisevaa esimerkkiä olemassa. Niin historian kirjoissa kuin 2010-luvultakin.

Ehkä liioittelen tai ehkä en, mutta nykypäivästä saattaa olla aivan liian pieni askel sellaiseen uskonnon kyllästämään politiikkaan, ettei televisiosarjojen utopiat pian enää utopioita olekaan.

Siksi toivoisin maailmaan mahdollisimman uskonnotonta politiikkaa. Jos politiikkaan jotain sotketaan, olkoon se sitten vaikka vankkumaton tiede.

Tai edes sinne päin.

Kategoria(t): Ajatuksia, Terveys

Ei vaan pysty

Pääsin alkuvuodesta fysioterapiaan. Kunnan piikkiin niin sanotusti. Kymmenen kertaa, jotka kylläkin melkein kolmen kuukauden ajalle ajoittuivat.

Jumppasin ja venyttelin, jumppaan ja venyttelen, mutta siltikin, yhteensä yli neljän kuukauden jumppaamisen ja venyttelyn jälkeenkin tuntuu ettei vaan jaksa.

Eikä pysty.

Kävely sattuu ja ottaa voimille. Askareet joudun edelleen hoitamaan pätkissä. Ei puhettakaan että pihan nurmikon yhdessä osassa saisi leikattua.

Ei vaan pysty.

En tiedä onko tästä edes tämän kummoisemmaksi mahdollista muuttua. Kuntoa ja jaksamista parannettua.

Mutta yrittämisen puutteesta ei nyt ainakaan voi syyttää. Mikä on äärimmäisen turhauttavaa.

Jollei jopa äärimmäisen v*ttumainen juttu.