Hyvinvoiva yhteiskunta?

Vai pahoinvoiva?

Sanoisin että molempia. Missä määrin kumpaa, riippunee siitä keneltä asiaa kysyy. Kysyin nyt itseltäni joten vastaukset taitavat kallistua enimmäkseen sinne pahoinvoivaan päin.

Hyvinvoiva yhteiskunta ei koita talloa maan rakoon niitä jotka jo maassa makaavat. Eikä hyvinvoiva yhteiskunta rapsuta korvan takaa ainoastaan niitä joilla on jo kaikki.

Hyvinvoiva yhteiskunta ei koita saada sen tukijalkoja, tavallisia suomalaisia, töissä käyviä ihmisiä sellaiseen tilanteeseen jossa nämä joutuvat aivan liikaa työnantajiensa armoille.

Hyvinvoiva yhteiskunta ei käy lasten, sairaiden tai vanhusten taloudellisen hyvinvoinnin kimppuun. Eikä nuorten ja  opiskelijoiden. He kun ovat sitä kansanosaa jonka pitäisi koittaa pitää yhteiskuntaa yllä meidän jälkeemme.

Eikä hyvinvoivassa yhteiskunnassa lapsi tapa toista.

Hyvinvoivassa yhteiskunnassa ei tavallisilla ihmisillä olisi käsiaseita ja nekin aseet joita tavallisilla ihmisillä olisi, olisivat tarkemman valvonnan alla. Hyvinvoiva yhteiskunta pitäisi huolta tasavertaisuudesta, työtä tekevien oikeuksista. Se huolehtisi sairaista ja vanhuksista, kaikista jotka hätää jollain tapaa kokevat. Se ei antaisi köyhien köyhtyä enemmän saati rikkaiden rikastuvan heidän kustannuksellaan. Eikä se antaisi sairaiden jatkaa sairaana olemista ihan vain siksi että hoitoon ei ole pääsyä.

Lienee siis selvää ettei entinen hyvinvointivaltio nimeltään Suomi ole mielestäni enää hyvinvoiva yhteiskunta. Toivon sydämeni pohjasta että meitä seuraava sukupolvi olisi viisaampi eikä jatkaisi samojen virheiden tiellä jota me olemme tallanneet jo vuosikausia.

Seuraava sukupolvi saattaa, jos se oikein kovasti haluaa, saada maan tai vaikka koko maailman askeleen kohti parempaa. Se sukupolvi voisi kääntyä siihen suuntaan joka tekisi tästä paikasta edes pikkuisen paremman elää.