Osa 687
Olen nyt ollut ilman kontaktia neurologiin puolisen vuotta. Terveysaseman (loistavalle) lääkärille pääsin vajaa kuukausi sitten ja uudestaan, kylläkin toiselle ensi viikon perjantaina.
Tämä loistava kun lupasi hoitaa minulle pätevän ja kokeneen, monivaivainen kun olen ja jospa tämä seuraava olisi sitten se jonninmoinen omalääkäri. Lääkkeiden suhteen en enää niin kovasti pelkää. Perusterveydenhuollossakin näyttää olevan päteviä tyyppejä.
Mutta stimulaattori menettää tehoaan lihasten oireiden jarruttelussa. Ja uusia oireita tulee koko ajan lisää, siksi paikallisen sairaalan mahtava hoitaja sai järjestettyä ajan huoltoon Ouluun.
Tuntuu että ikäännyn joko liian nopeasti tai taannun pieneksi. Sen lisäksi että kömpelyys taas kaatelee, kivun lisäksi, on motoriikka ihan pyllystä. Hyvä kun vetoketjun saan vedettyä. Rusetin tekeminen esimerkiksi kenkiin tai vaikka nyt niinkin yksinkertainen asia kuin kynsien leikkaus on ihan liian haastavaa.
Lisäksi oman arvon tunne lähenee pohjamutia. Vielä vuosi sitten tykkäsin ja ennen kaikkea jaksoin touhuta keittiössä kokeilemassa uutta. Nykyään pää lyö tyhjää ja ruoka on melkein einestä. Auton ajaminen alkaa olla hankalaa, koska kytkinjalka on kipeä.
En odota Oulun asentajilta mitään. Eipä sitten tarvitse pettyä kun ei ole odotuksia. Mutta jospa kuitenkin tarkastaisivat laitteet. Edellinen CT kuvaus kun hyppäytti sydämen kurkkuun kun tuntui että sytyn tuleen ja menetin kroppani hallinnan kokonaan. Ja CT piti olla turvallinen…
Toukokuun lopulla saan ainakin hakea Kelalta kilometrikorvauksia. Tai minun tuurilla se lasketaan siihen kategoriaan josta kukaan ei korvaa mitään.
Koska tästä taudista ei parane. Jokainen käynti julkisella on hakuammuntaa elämänlaadun parantamiseksi. Ja se taitaa pian olla kiellettyä.
Elämänlaatuani en oikein muuten pysty paremmaksi saamaan. Pidän peukkuja ja toivon että tämä uusi terveysaseman lääkäri olisi hyvä ja että Oulun korjaamolla ei vielä aleta puhumaan asennuksen purkamisesta.
Mutta positiivista: Saan huudattaa tuolla matkalla auton stereoista Ensiferumia, Dream Theateria ja Amorphista niin lujaa kuin korvat kestää
Arkipäiväinen 