Mietin tätä siksi että molemmat jalat ovat toista päivää tulessa. Koko ajan ja tauotta. Aiempien lyhyempikestoisten palojen sijaan. Tulta, viiltäviä pikku- ukkoja, vihlontaa kun vähänkään väärässä asennossa koittaa liikkua.
Ja kaiken muun lisäksi jalat ovat alkaneet puutua paikoilleen.
Maanantaina olisi terveysaseman lääkäri. Mutta en odota ihmeitä. Jos sinne asti edes pääsen. Aika kun on siirtynyt jo neljästi, eli se että maanantaina sieltä soittavat on aika todennäköistä.
Ajattelin laittaa kyseistä tohtoria varten valmiiksi lapulle lääkkeenä, mitä niistä tarvitsen lisää sekä mikä tällä hetkellä vaivaa eniten. Dystonian oireet pahenee päivä päivältä mutta tällä hetkellä se tuntuu näiden helvetinmoisten kipujen rinnalla pikkuriikkisen pieneltä harmilta.
Mutta on tämä vaan outo tämä kipu kun siihen ei edes kolmesti päivässä otettava oxy auta. Se pistää miettimään ja vähän jopa pelkäämään.
Että mihin tässä vielä joutuu.
Ainoa varma asia on se että tällaista tunnetta tuolla alaraajoissa en kauaa jaksa. Jossain vaiheessa on pakko tulla raja vastaan. Minunkin sietokyvyllä.
Arkipäiväinen 