Suomi on jo jonkin aikaa flirttaillut ja leikitellyt fasismin kanssa. Vähän mutkia oikoen väitän asenneilmapiirin muuttuvan lähivuosina joillekin henkilöille vaarallisiksi.
Jos tältä tieltä ei pian lähdetä pois.
Vuosikausia sitten vitsailimme ystäväni kanssa että pitänee jemmata soutuvene jonnekin Tornionjoen poukamaan varustettuna jonkinlaisella selviytymispaketilla. Vitsi lähti aikanaan siitä kun netissä saimme niin sanotusti sikaa niskaamme äärioikealla olevan puolueen kannattajalta.
Olimme kuulemma ”listalla” kärkipäässä.
Vaikka otsikoin tämän tekstin Vassarin peloksi en sitä ainakaan vielä ole. Siis pelokas. Olen lähinnä ihmeissäni siitä miksi suomalaiset äänestäjät tällaista politiikan suunnan muutosta halusivat. Ja jos vuoden 2027 vaaleissa suunta ei muutu, niin ehkä silloin alkaa olla aihetta todelliseen huoleen.
Toivon sydämeni pohjasta että seuraava eduskunta päättää kääntää suomalaisen politiikan tekemisen takaisin demokraattisen tasavallan suuntaan. Merkit sitä vastaan kun ovat tällä hetkellä liian kovia. Sen voi huomata pelkästään lukemalla uutisia äärioikeistolaisen hallituksen ja nyt jo jopa syyttäjälaitosten toimista.
Ja jos joku niiden vaarallisuutta ei halua nähdä ja ymmärtää, on hän valmis fasistisen Suomen syntymään.
Minä en ole ja aion tehdä kaiken mitä voin sen estämiseksi. Ehkä se Vassarin pelko onkin sitä: pelkoa ihmisten ryhtymisestä leijonista lampaiksi.
Arkipäiväinen 