Tahtoisin välillä nukkua.
Mutta kun pikku-ukot kulkee pienien ja helvetin terävien veitsiensä kanssa eri puolilla jalkoja, lantiossa, lonkassa. Ja käsivarsia joku vääntää sillä tavalla kuin pienenä väännettiin kaverin kädestä toisella kädellä toiseen suuntaan ja toisella kädellä vastakkaiseen.
Veitsien kanssa kulkevat ovat siinä mielessä vittumaisempia että ne viiltelee epäsäännöllisesti, ilman ennakkovaroitusta, joskus ihan pienenkin liikkeen seurauksena.
Dream Theater ja Octavarium soi samalla kun tätä kirjoitan ja koitan saada aikaa kulumaan siihen asti että silmät ei yksinkertaisesti enää pysy auki. Ja se kostautuu seuraavan iltapäivän päiväunilla ja niin edelleen. Kierre on ollut valmis jo aikoja sitten.
Octavarium sinänsä, minun tulkinnan mukaan ainakin, sopii kuitenkin vallan mainiosti tähän tilaan, tähän tilanteeseen, tähän hetkeen tässä ja nyt.
”Innocent victims of merciless crimes”
Mitä suurimmassa määrin.
Hoitavaa tahoa ei vieläkään ole minulle kerrottu. Laitoin pahoinvointialueen netin kautta avunpyynnön. Kuulemma lääkäri lukee tekstit ja saan tekstiviestin parin viikon sisään. Mitä sen jälkeen, en tiedä. Ehkä kirjoitan jonnekin ylemmälle. Ehkä minua viisaampi kirjoittaa. Ehkä kukaan ei kirjoita enää mitään kenellekään vaan jään odottamaan sitä päivää kun kroppa lopullisesti lopettaa liikuttamiseni.
”Loyalty, trust, faith and desire, carries love trough each fire”. Toisin sanoen onneksi en ole näiden paskamaisten asioiden kanssa yksin vaan tuo yksi ihana jaksaa minua vielä vuosien jälkeenkin puolustaa ja on valmiina tappelemaan jos niikseen tulee.
Mutta apua tarvitsen. Olkoonkin se sitten vaikka lisää kemikaaleja. Mieluummin niitä kuin se että joisin itseltäni ensin perheen, sitten vähäiset rahat ja lopulta hengen. Kemikaalit joita syön kun ei viinan kanssa oikein sovi ja huonolla tuurilla niillä saattaa saada itsensä arkkuun.
Toisaalta odotan mitä tuleman pitää ja toisaalta en. En enää ainakaan osaa pelätä sitä että apua ei tule, olen ja olemme niin monta kertaa joutuneet pettymään. Toisin sanoen en odota terveysaseman lääkäriltä mitään, saati niiltä mahdollisilta kirjeiltä tai valituksilta.
Odotan vain unta ja edes yhtä kivutonta päivää.
Arkipäiväinen 