Tiedän varsin hyvin että ihmisillä on omat ongelmansa ja vaivansa. Sairauksia, erilaisia, eri tasoisia, eri tavalla ihmisen elämään vaikuttavia.
Eri tavalla rajoittavia. Joillain sellaisia joissa määränpäänä on hauta ja joillain sellaisia jotka jatkavat satuttamistaan sekä kantajansa kiduttamista hamaan tulevaisuuteen saakka.
En väitä että jonkun kärsimys olisi pahempaa, helpompaa, saati parempaakaan kuin toisen. Jokainen ottaa elämäänsä tulevat erilaiset vastoinkäymiset omalla tavallaan. Jokainen kärsii omat taakkansa itse, omalla tavallaan eikä kenenkään tule määrittää miten ihminen itse sen taakkansa kantaa.
Enkä väitä että kenenkään vaiva, vamma tai sairaus olisi vähäteltävissä.
Väitän että jokaisen sairaan ihmisen sairaudet ja ongelmat tulisi huomioida sairaan omien mittarien mukaisesti. Huomioida jokaisen sairaudet ja ongelmat siten että ihminen joutuisi kärsimään niistä mahdollisimman vähän. Huomioida elämänlaatu kokonaisuutena, tai elämänlaadun kokonainen puute.
Huomioida sairas ihminen omana itsenään.
Eikä vähätellä, eikä liioitella, ei polkemalla toista korottamalla samalla itseään. Hoitaa siten miten se sairaalle parhaiten sopii eikä siten miten sairaan toimintaympäristö omalla hullulla tavallaan vaatii.
Eikä siten mikä on jonkun sattumanvaraisen ihmisen tai ihmisentapaisen laatiman moraalisen mittariston mukaisesti ainoa ja oikea tapa. Vaan vain ja ainoastaan potilaan, sen sairaan ihmisen ja sairaan läheisten parasta ajatellen.
Arkipäiväinen 