Vähän yli puolenyön eikä oikeastaan nukuta. Väsyttää kuten aina mutta ei nukuta. Ei kannata mennä sänkyyn pyörimään kun jalat on kuin tulessa.
Jotain tapahtui edellisen koronan yhteydessä, immuunijärjestelmässä, keskushermostossa tai jossain. Tai sitten ihan sattumalta siitä lokakuun lopusta on ollut aika hankala olo.
Musiikki pään sisällä vie ajatukset joksikin aikaa jonnekin muualle. Paremmin kuin oxyt. Paremmin kuin lääkehöpöheinä.
Ja veikkaan että paremmin kuin viina. Jota tosin en ole uskaltanut kokeilla enää aikoihin.
Ehkä vielä Dream Theateria, tai Amorphista. Jotain kuitenkin johon ei onneksi lääkärin reseptiä tarvita. Vaikkei minulla lääkäriä olisikaan reseptiä kirjoittamaan.
John Petruccin kolmemimuuttinen kitarasoolo Best Of Timesin lopussa, lukisi siinä reseptissä. Kerran päivässä, iltaisin ennen nukkumaanmenoa.
Resepteistä parhain.
Arkipäiväinen 