Perheen, kaikkien lasten ja minua viisaamman kanssa. Siskon ja veljen, isän ja äidin, lasten serkkujen, pojan melkein kummitädin, minua viisaamman sukulaisten, sekalainen seurakunta vähän siellä ja täällä.
Mukavaa mutta pitkäaikaisesti sairaalle ja kipukroonikolle vähän normaalia päivää rasittavampaa.
Mutta kun lapsilla on mukavaa niin silloin on itsellänikin. Ja kun omat vanhemmat vaikuttavat tyytyväisiltä lasten keskellä, niin tyytyväinen olen itsekin.
Ja kun vielä näillä kymmenillä saa teini-ikäisen lapsensa oikeasti yllättymään siten ettei se meinaa saada sanaa suustaan, on todellakin syytä olla tyytyväinen.
Nämä päivät on sellaisia joiden vuoksi jaksaa päivästä toiseen pahenevia oireita. Ja jaksaa odottaa että keskussairaala, läänin suurin, saisi oikeita lääkäreitä. Toivon olen heittänyt pois itseäni rasittamasta jo vuosia sitten.
Kiitos jos jaksoit tänne asti lukea. Rauhallista joulun ajan jatkoa.
Arkipäiväinen 