Ei ole se että kolme vee on räkänokka juuri silloin kun joululoma päiväkodista alkaa.
Eikä joulun ihme ole sekään että saan taas tänä vuonna tyttäret jouluksi tänne. Tämä kun toistuu aina joka toinen vuosi. Ainakin vielä jonkin aikaa.
Eikä ihme ole se että jotenkin kumman kautta sain hankittua tyttärille lahjoja (minua viisaampi hoitaa pojan lahjat).
Vaan joulun ihme on se että jaksan vielä istua tätä kirjoittamassa. Viimeiset kuukaudet ovat olleet omalla kohdallani yhtä isoa helvettiä ja ihmettelen miten tätä olen jaksanut ja pelkään miten jaksan jatkossa.
Onneksi on nuo neljä joista puolet on minua. Vaikka ne kasvaa, kukin omaan tahtiinsa, omalla tavallaan, omaksi itsekseen.
En usko että ehdin tahi jaksan tämän lisäksi mitään some päivitystä enempää kirjoittaa, ainakaan muutamaan päivään. Eli sinulle joka näet vaivan lukea tätä, toivotan sinulle rauhallista ja omanlaistasi hyvää joulua.
Arkipäiväinen 