Kuvittelen joskus millaista olisi olla terve.
Koska sairauteni on vienyt tähänhetkisestä elämästäni valtaosan. Mutta samalla se on muokannut elämääni tavoilla jotka olisi saattaneet jäädä kokonaan pois jos en olisi pitkäaikaisesti sairas. Vaikka monesti sanotaan että ihminen itse määrittää elämänsä suunnan omilla valinnoillaan, on omaani ollut määrittämässä suuremmassa määrin sairaus.
Eikä pelkästään negatiivisesti.
Mietin myös aika ajoin sitä millainen maailma on minua seuraaville sukupolville. Ilmastonmuutoksen ja alati pahenevan turvallisuustilanteen ohella. Onko tulevaisuus sellainen että teknologia ja tiede kehittyvät niin pitkälle että ne sairaudet jotka 2020- luvulla vievät ihmisiä hautaan tai musertavat ihmisten aivoja henkisesti ja ennen kaikkea konkreettisesti häipyisivät kokonaan?
Mene ja tiedä.
Mutta jo oma sukupolveni, ja jopa minä itse, on päässyt todistamaan teknologian kasvavaa osallisuutta sairauksien hallitsemisessa ja niiden parantamisessa. Lienee vain ajan kysymys, milloin tämä teknologia laajenee erilaisten sairauksien ja vaivojen kohdalla ja skaalautuu sen kokoiseksi että se olisi kaikkien ulottuvilla.
Siihen on kuitenkin vielä aikaa. Samoin siihen että maapallon jokainen ihminen olisi hoidon saamisen suhteen samalla viivalla kuin toinen. Siihen on aikaa että yksilöitä, perheitä ja sukuja lannistavat ja lamaannuttavat sairaudet selätetään. Siihen saakka samat yksilöt ja perheet joutuvat seuraamaan sivusta miten läheisten pää, aivot tai koko kroppa suoranaisesti romahtaa ja mätänee silmissä.
Toivo on olemassa. Eri asia on se, miten ihmiskunta itsensä sinne asti kuljettaa.
Arkipäiväinen 