Otsikkoni ei välttämättä, ainakaan suoraan viittaa äärioikeistolaisen hallituksemme kaavailemiin, jälleen kerran opiskelijoihin kohdistettaviin kurjistamistoimiin. Vaikka mieli tekisi enemmänkin niistäkin kirjoittaa. Kunhan vaan pitäisivät opiskelun kohtalaisen maksuttomana.
Ja olisihan se parempi kuin sata jänistä että tämä äärioikeistolainen hallitus jollain tavalla ottaisi niin sanotusti kuuleviin korviinsa. Mutta lienee enemmän toiveajattelua.
Täällä napapiirin tuntumassa, yhdessä maamme pinta-alaltaan suurimmista kaupungeista on kaksi lukiota. Toinen ihan perinteinen, sanan varsinaisessa merkityksessäkin ja toinen jossa opiskelee sekaisin lukiolaiset, urheilulukiolaiset sekä ammattilukiolaiset.
Omakohtaista kokemusta lasteni kautta on tällä hetkellä molemmista taloista. Ja molemmilla on omat hyvät puolensa. Jokseenkin.
Tyttäristä vanhin käy kolmatta vuotta neljästä ammattilukiota ja keskimmäinen tytär niin sanottua perinteisestä. Siinä perinteisessä. Huonoja puolia ei onneksi kovin paljoa ole eteen tullut, vanhin oli kaiken lisäksi sitä ikäluokkaa joka ensimmäisenä pääsi nauttimaan maksuttomasta toisesta asteesta.
Tytär vaan on liian monta kertaa joutunut kertomaan talon rehtorin vähätelleen ammattilukiolaisia. Ei siis yhtään kivaa. Mutta onneksi tytön pinta on teflonia ja se nauttii koulullaan euron maksavista hotellitason aamupaloista aina kun ei ole jossain harjoittelussa.
Mutta varsinaiseen aiheeseen.
Ekaluokkalainen joka aloitti siinä perinteisessä on kertonut opiskelijakunnan (oppilaskunta, poppilaskunta) toiminnasta ja olen vaikuttunut.
Kerran kuussa kaikki lukiolaiset kokoustavat yhdessä yhteisistä asioistaan. Ja yhteisestä, joskin arvatenkin pienestä budjetistaan. Keskustelevat, tekevät aloitteita ja mikä tärkeintä, äänestävät.
Alkuviikosta olivat äänestäneet taksvärkkiin kuuluvista jutuista. Ensin siitä meneekö kerään kasattava summa kokonaisuudessaan hyvään (kyllä, viime vuonna ei ollut menny) ja toisekseen kohteesta mihin rahat ohjataan.
Malliesimerkki koulun ja opiskelijoiden keskinäisen demokratian toimimisesta.
Tämän vuoden rahakertymä menee nyt lyhentämättömänä ja nuorille varsin sopivaan kohteeseen. Petteri, Riikka ja muut äärioikeistolaiset voisivat ottaa oppia. Kasvamassa on viisas ja fiksu ikäluokka. Ei niille keppiä kannata tarjota vaan mansikkakermakakkua.
Arkipäiväinen 