Sain viime vuonna Lapin Hyvinvointialueelta päätöksen jonka mukaan saan henkilökohtaisen avustajan 24 tuntia joka kuukausi.
Ensimmäisen avustajan kanssa kävi aika nopeasti niin, että nuori kaveri, sai toisen käyntikerran jälkeen ”oikeita töitä”.
Toinen avustaja, se vasta olikin tapaus.
Hän aloitti työnsä ilmeisesti sellaisella asenteella että perheessämme on kaikki sekaisin ja tarvitsemme jonkun laittamaan perheen asiat kuntoon. Ei se sitä suoraan sanonut, mutta jopa rovaniemeläinen persu olisi huomannut kuinka asenne paistoi läpi.
Mutta siinä vaiheessa kun hän oli järjestellyt, pyytämättä ja siis ilman lupaa ruokakaappimme kokonaan uuteen uskoon, siinä sivussa kaivellut muita kaappeja ja laatikoita alkoi minulla ja minua viisaammalla ihmetyttää.
Minua viisaampi kirjoitti varsin kohteliaan mutta napakan viestin ettei sellainen saisi enää tapahtua uudestaan. Sen jälkeen avustajan asenne muuttui 180 astetta toiseen suuntaan.
Ei kuulemma halunnut enää meille tulla.
Tässä vaiheessa lienee parasta kertoa kuinka paljon omista vioistaan ja vaivoistaan kertominen vie voimia ja saman tarinan kertominen saa minut aina palaamaan kaikkiin niihin päiviin jolloin olen muuttunut tavalla tai toisella huonompaan suuntaan.
Annoimme kuitenkin vielä yhden mahdollisuuden ja kokonaan uudelle palveluntarjoajalle. Keräsin päiväkausia voimia tarinani kertomiseen kun avustaja tuli esimiehensä kanssa tutustumiskäynnille.
Tänään oli sitten ensimmäisen parituntinen uuden, kolmannen henkilökohtaisen avustajan kanssa. Jälkeenpäin ajatellen positiivinen käynti, normaali ja suunnilleen ikäiseni mies, ymmärtäväinen ja mikä parasta eläinrakas ihminen.
Perjantaina olisi sitten edessä yhden tyttären vanhan romusängyn purku ja ehkä vähän ruoanlaittoa. Saa pitää peukkuja.
Arkipäiväinen 