Sairastuin minua viisaamman vanavedessä koronaan sunnuntaina 29.10. Reilu vuorokausi kovaa kuumeilua ja jäätävää pääkipua. Kymmenen kertaa pahempi kuin edellinen todistettavasti saatu korona. Koitin ottaa rauhallisesti ja tauti tuntui menevän ohi.
Kunnes tuli seuraava torstai.
Ja ambulanssilla sairaalaan koska en enää pysynyt pystyssä. Yöhön odottelin pään kuvausta ja siitä siirtoa osastolle makaamaan. Perjantain aikana korvalääkäri ei suostunut tulemaan katsomaan koronassa olevaa potilasta jolla päässä viirasi pahemman kerran. Makasin siis yli viikonlopun kunnes maanantaina totesivat että asentohuimaus, menehän kotias.
Ja miehän menin.
Viikko meni sumussa, kontaten, tai keppiä käyttäen ja lauantaina oli ensimmäinen päivä jolloin ei enää asentohuimausta ollut. Takana silloin siis päivää vaille kaksi viikkoa sairastamista. Uskaltauduin liikkeelle kunnes lähes saman tien iski joku himputin jälkitauti.
Vasen korva lukossa ja soi koko ajan. Tauotta. Koko ajan.
Ja tämän päälle koko ajan lievää kuumetta ja kurkkukipua. Edelleen, nyt siis 25 päivää siitä koronan alkamisesta. Eikä loppua näy. Korvassa huutaa, kaikuu ja sillä ei oikein tahdo kuulla kunnolla. Kaupungin terveysasemat on lyöneet luukut kiinni koska influenssa ja korona leviää koko ajan. Siispä ainoa vaihtoehto taitaa olla joku kallis ja yksityinen.
Mutta näiden 25 päivän jälkeen tahtoisi jo ihmisten ilmoille. Muutenkin kuin Prisman noutolokeroille. Tai maski naamalla käväisemään tyttären luona. Tai pikaiselle paketinhakureissulle 300 metrin päähän lähikaupalle. Tai autolla paikasta A paikkaan B. Tahtoisin lasten kanssa mummapappalaan, kaikkien neljän. Tahtoisin käyttää auton pesussa ja mennä kuivattelemaan sitä pariksi tunniksi ostoskeskuksen parkkihalliin.
Tahtoisin piru vie parturiin, tukka tulee jo kirjaimellisesti silmille.
Ja olisi kiva että voisi käydä vieraita. Minua viisaampi voisi kutsua työkavereitansa syömään ja kaikkea mahdollista ja niin edelleen. Tähän kaikkeen vielä päälle dystonia, sen lisääntyvät oireet, tappelu siitä kuka perussairauttani hoitaa. Missä ja milloin ja miten.
Suomeksi sanottuna pikkaisen vituttaa.
Arkipäiväinen 