Tuolla melkein kolme vuotiaalla on kyllä sisarusasiat hoidossa. Kolme isosiskoa jotka hellittelee, lellittelee ja ulkoilee sen kanssa. Leikkii silloin tällöin ja könyää nojatuolin ja sohvan välissä olevaan viltistä kyhättyyn majaan. Ja jälleennäkemisen ilo on joka kerta niin vilpitöntä.
Koska yksi kolmesta asuu jo omillaan ja toiset kaksi vuoroviikoin äitinsä kanssa.
Otettiin heti alkuun sellainen linja että ei ole mitään puolikkaita siskoja tai veljiä. Ne kolme on yksinkertaisesti siskot ja poika niiden pikkuveli. Tajutkoon itse sitten joskus jos haluaa siitä numeroa tehdä. Ollaan toki kerrottu että siskot on oman äitinsä luona toisessa kodissaan. Kun kysyy, ja kysyy nykyään aika usein.
On älyttömän mahtava nähdä miten niiden kaikkien neljän suhde on tässä vajaassa kolmessa vuodessa kehittynyt. Kuinka toiseksi vanhin omaksui silmän räpäyksessä vanhimman lapsen roolin kun isoin muutti omaan kämppäänsä. Ja kuinka niillä alkaa olla hiljalleen ihan omia juttuja. Vaikka nyt leikkejä joista isä ja äiti ei ymmärrä hölkäsen pöläystä.
Kaiken viime kuukausien paskan keskellä on siis jotain hyvääkin. Ja se hyvä auttaa jaksamaan henkisesti aina pikkuisen kerrallaan eteenpäin.
Taitaa niillä olla tolkun isä kun noin mahtavia itsekin ovat.
Arkipäiväinen 