Kotikaupungissani on kohtalaisesti toimiva keskussairaala. Kohtalaisesti siksi että joillakin lääketieteen aloilla sielläkin vallitsee vanhat, juurtuneet ja vanhat käsitykset eri sairauksien hoidosta ja taas joillakin ollaan edelläkävijöitä.
Oman sairauteni pääasiallinen hoito, tai paremminkin seuranta (koska hoitokeinoja ei enää ole) tapahtuu neurologian poliklinikalla. Siellä on onnekseni kaupungin ainoa oikea lääkäri.
Vaikka tämä ainoa oikea lääkäri ei enempää pysty minulle tarjoamaan, on hän kuitenkin tehnyt kaiken mitä tällä hetkellä tehtävissä on. Ja lisäksi osoittaa kiinnostusta sairauttani kohtaan vaikka tietää itsekin varsin hyvin ettei pysty olemaan enemmän avuksi. Tai ainakin esittää olevansa kiinnostunut. Aivan sama kumpi, kunhan itse tiedän jonkinlaisen kontaktin olemassaolosta.
Välillä kuitenkin mietin mitä tapahtuu jos tämä ainoa oikea lääkäri lähtee. Tai menettää kiinnostuksensa ja joudun jollekin vastavalmistuneille selittämään kolmen kymmenen vuoden historian alusta alkaen ja siltikin jään ilman jotenkin toimivaa kipulääkettä.
Koska opiaatti on kirosana.
Vaikka nykyään käyttämäni kirosana ei autuaaksi tee, vie se kuitenkin pahimman terän osasta kipuja pois eikä mene päähän. Tämä päähän meno kun tuntuu joillekin olevan isoakin isompi huoli.
Kokeilin aikanaan lääkekannabistakin. Ensiksi sitä suuhun sumutettavaa ja sitten sellaista mistä ohjeistivat teetä tekemään. No ei auttanut suuhun suihkutettava ja lompakon suhteellisen pieni kantavuus taas esti sen toisen pidempään kestävän kokeilun.
Hauskinta siinä suuhun suihkutettavassa oli se kun eräs kokenut hoitaja meni oikeasti piiloon, pelkäsi varmaan että hänestä tulee iloinen pilviveikko. Ei helvetti edes tiennyt että suihkutettavassa ei ole THC:tä nimeksikään.
Mutta kuten niin monet kerrat olen sanonut, mitään keinoa oloni parantamiseksi ei enää ole. Ja kun samalla huomaan melkeinpä päivittäin toimintakyvyn laskemisen on yhtälö aika helppo.
Pitää vaan toivoa että pieninkin lapsi on silloin tarpeeksi iso ja että tyttäristä nuorinkin olisi silloin jo maailmalla. Koska kun sen yhtälön lopputulos koittaa, tulee oma maailmani muuttumaan.
Toivottavasti ei ihan heti.
Arkipäiväinen 