Suomi, tämä ihan vaan pikkuisen korruptoitunut maa jaksaa aina yllättää. Tällaista melkein viisikymppistä koti-isää joka kovin kyynisesti maailmaa katselee. Usko ihmiseen ja ihmisyyteen on nykyään päivä päivältä enemmän koetuksella.
On kaikkien tietämä fakta, että poliitikon ammattiin kuuluu olennaisena osana niin sanottu takin kääntäminen. Valtakunnan tason poliitikoista vain harva ei ole tähän sortunut. Toki on mahdollista muuttaa mieltään jos siihen on olemassa riittävän hyvät perustelut. Samaa teen itsekin.
Mutta jos mieltä on muuttamassa raha, muuttuu asia arveluttavaksi.
Ehkä otsikon kysymys on hieman dramaattinen, mutta kuitenkin aika lähellä totuutta. Koska jokainen politiikkaa tekevä lienee lähtökohtaisesti aloittanut poliitikon uransa ideologisista syistä. Ja jos nämä ideologiat ovat kaupan, voi mielestäni puhua sielunsa myymisestä.
Joillakin sielu on halpa, joillakin kalliimpi. Ja oli miten oli, sen lauluja laulat kuka vaalikampanjasi maksaa. Suomalaisten kannalta on äärimmäisen huonoa ettei esimerkiksi 90-luvun lopulla eduskunnassa istuneet enää ole aktiivisesti päivän politiikassa mukana. Näppituntumani on, ettei silloin omaa mielipidettä kovin helposti myyty.
Tai sitten se osattiin salata paremmin.
Tällä hetkellä istuva äärioikeistolainen hallitus on pettänyt ison osan äänestäjistään. Vielä keväällä kampanjoitiin työtä tekevien puolesta, vannottiin ettei lapsiperheiden asemaa heikennetä, saati työttömien tai vähäosaisten. Mutta niin vain joudumme lukemaan koko ajan uutisia siitä miten kaikki onkin nyt toisin päin.
Kokoomusta en tähän laske mukaan ollenkaan. Rahan valta kun kuitenkin on puoleelle se suurin.
Tavallisen kansalaisen, tavallisen äänestäjän täytyy nyt vain toivoa että oppositio pitää ääntä. Itse en haluaisi elää maassa jossa poliitikot sanelevat mitä uutisista saa lukea. Tai maassa jossa kansallissosialismiin kallellaan olevat istuvat päättämässä maan turvallisuuteen liittyvistä asioista. Tai maassa jossa samaiset saavat ensipääsyn esimerkiksi armeijan ja Suojelupoliisin tietoihin.
Ja sitä samaa ääntä pitäisi meidän jokaisen äänestäjän, tavallisen ihmisen pitää.
Arkipäiväinen 