Kategoria(t): Ajatuksia, Lapset, Politiikka

Koulu ei ole ensisijainen kasvattaja

Vaan koti.

Opettajat alkavat kuulemma olemaan äärirajoilla. Mitä en kyllä yhtään ihmettele. Raja lasten kasvattajien kesken on hämärtynyt.

Liian moni vanhemmista laittaa opettajien niskaan sellaisia asioita jotka kuuluvat ensisijaisesti oppilaan eli lapsen vanhempien hoidettavaksi.

Tai jopa lapsen itsensä.

Ei ole opettajan tehtävä hoitaa etukäteen esimerkiksi sitä, onko läksyt tehty. Tai edes se, että lapselle pitäisi oppitunnin aikana tai sen päätyttyä useita kertoja tehdä selväksi mitä kotiläksyiksi on tulossa. Ja vielä sen jälkeen laittaa sama asia Wilmaan vanhempien nähtäväksi.

No ehkä vielä ensimmäisen ja kenties toisen luokan aikana. Mutta kyllä sitä vanhemman koululaisen pitäisi osata itse itsellensä tehdä selväksi se mitä koulupäivän jälkeen kotona tulee tehdä.

Käytöstavat ja sosiaaliset taidot opettaa vanhemmat. Tottakai koulu on näiden perustaitojen opettamista tukemassa mutta sitäkään ei voi pelkästään opettajien tehtäväksi jättää. Liian paljon oppitunneista saattaa kulua pelkästään järjestyksen pitämiseen. Ja siitä kärsivät opettajien lisäksi myös lapset.

Luokkakokojen oppilasmääriin en osaa ottaa kantaa. Mielikuvani kuitenkin on että ne ovat hiljalleen kasvaneet liian suuriksi. Ja mitä suurempi joukko opettajalla on kaitsettavanaan sitä hankalammaksi itse asia eli opettaminen menee.

Ja veikkaan että oppimateriaaleista säästäminen ei sekään tilannetta ainakaan helpota. Oppikirjojen puute vaikuttaa opettajan työtä huomattavasti. Tai näin ainakin luulen.

Ja kun nyt olemme kohta kaksi vuotta eläneet sellaista aikaa mitä kukaan ei olisi voinut edes kuvitella, on opettajien paineet taatusti moninkertaistuneet. Teamsit sun muut hybridiopetuksen muodot ovat varmasti olleet osalle koululaisista vaikea paikka. Tekniikan osalta ja henkisestikin.

Uskon että jokainen opettaja tekee kaikkensa että oppilaat oppisivat ja voisivat hyvin. Nyt se ei valitettavasti kaikilta osin toteudu. Jotain pitäisi tehdä.

Mutta mitä, sen saa minua viisaammat ratkaista. Sanon vaan sen, että säästäminen perusopetuksesta ei ole kovin kauas katsova ratkaisu.

Kategoria(t): Ajatuksia, Politiikka

Demaripelko

Koska ei tätä alati jatkuvaa pääministerin jokaisen liikahduksen moittimista mikään muukaan selitä. Ainakaan järkevästi. Kohtalaisen paljon on Sanna Marin saanut sitä itseään niskaansa, vaikka nykyinen hallitus on ainakin omasta mielestäni toiminut vallan hyvin sellaisissa oloissa joita sukupolvemme, eikä oikeastaan edellinenkään ei ole aiemmin nähnyt.

Faktathan eivät monesti politiikassa merkitse mitään. Eikä se, miten edelliset vallanpitäjät ovat toimineet. Joko hyvin tai huonosti, miten vaan. Politiikka on 2020-luvulla muuttunut entistä enemmän henkilökohtaiseksi, henkilöihin meneväksi ja politiikkojen ja sellaisiksi itsensä kuvittelevien retoriikka käy vuosi vuodelta ilkeämmäksi, uhkailevaksi, vaaralliseksikin.

Ja ne jotka eivät niistä faktoista välitä tai eivät niitä ymmärrä, ovat 2020-luvun populistisille poliitikoille ja sellaisiksi itsensä kuvitteleville mitä parhainta vaaliriistaa. Koska vanha totuushan on, että poliitikon ja sellaiseksi itsensä kuvittelevan elämisen tarkoitus muodostuu vaalikausien mukaisesti.

Suomalaiset toimittajat, tai sellaiseksi itsensä kuvittelevat tuntuvat muuttuvan samalla tavalla. Ihmisten on yhä vaikeampaa etsiä puolueettomia, asioita hyvin analysoivia uutisia. Klikit ovat tärkeämpiä kuin asioiden oikeanlainen ja oikeudenmukainen uutisointi. Se on varsinkin kuluvana vuotena tullut hyvinkin selväksi. Ja mikä pahinta Suomen kaltaiselle maalle, naiset tuntuvat enenevässä määrin jäävän toimittajien tai sellaiseksi itsensä kuvittelevien virtuaalisen jyrän alle.

Kansaa ja ennenkaikkea sitä kansanosaa joka vielä viitsii äänestää ei kiinnosta poliittiset onnistumiset. Eli ne faktat. Eikä kiinnosta se, miten kansanedustajiksi itseään tituleeraavat pösilöt käyttäytyvät esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Päin vastoin. Kun keski-ikäinen miehentapainen uhkailee toisella tavalla ajattelevia, sille hurrataan. Tai jos jostain ihmeen syystä eduskuntaan valittu c-luokan julkkis pitää sosiaalisessa mediassa sellaista mekkalaa että saa siitä jo kolmannen tuomion, on hän omiensa keskuudessa sankari, sananvapauden ritari, melkein jonkinasteinen messias.

Suuntaus alkaa olla jo pelottava. Euroopassa, siellä oikeassa sellaisessa alkaa olla liikaa esimerkkejä siitä miten 2020-luvun poliitikot muuttavat maailmaa pala palalta huonompaan suuntaan. Ja tällä kaikella on ikävä kyllä vaikutusta myös suomalaiseen politiikkaan. Valtakunnalliseen ja paikalliseenkin. Omasta kotikaupungistani löytyy jo monia vaaleilla valittuja ihmisiä jotka suoltavat valheellista tai puolueellista tietoa omille äänestäjilleen. Tai pahimmassa tapauksessa keksivät itse termejä, uutisten aiheita sekä pelottelevat näillä ulostuloillaan niitä jotka niihin väitteisiin uskovat. Ja näiden divaripoliitikkojen hännystelijät taputtavat, nauravat ja hurraavat suureen ääneen. Jälleen kerran faktoista välittämättä.

Jokainen meistä voi vaikuttaa siihen, millainen Suomi tulee jatkossa olemaan. Ja jos kuuluu siihen äänestävään kansanosaan, on melkeimpä velvollisuus ottaa asioista selvää ennen kuin sinne koppiin menee numeroa merkitsemään. Koska minä ainakaan en halua Suomesta tulevan fasististen misogyynien rasistien hallitsemaa uudenlaista kehitysmaata.

Kategoria(t): Ajatuksia, Lapset, Politiikka

Usko pois, aluevaaleilla on merkitystä

Pian pääsemme (tai joudumme, ihan miten itse haluaa asian kokea) äänestämään uusissa aluevaaleissa. Ja en usko että moni tietääkään kuinka isosta asiasta vaaleissa on kyse.

Valitsemme porukan joka käytännössä tulee päättämään siitä, millaista terveydenhoitoa jokainen meistä tulee jatkossa saamaan. Millaista, missä, milloin ja miten.

Viime aikoina on paljon puhuttu erilaisista budjettileikkauksista. Sanon jo nyt, vaikka mikään puolue ei vielä kampanjointia ole aloittanutkaan, että jos, ja toivottavasti kun käytte äänestämässä, kiinnittäkää huomiota siihen, ettei lapsemme ja nuoremme ole jatkossakaan tulilinjalla.

Sillä jos lasten ja nuorten terveydenhuolto jää heittopussin asemaan, tulee siitä sellainen aikapommi joka jossain vaiheessa räjähtää niskaan. Meille tai seuraavalle sukupolvelle. Lasten ja nuorten tulisi jo nyt olla viimeinen ryhmä miltä leikataan euroakaan.

Ja toki sama koskee myös muita ikäluokkia. Nämä vaalit eivät todellakaan ole mikään pikkujuttu jonka voi ohittaa olankohautuksella. Kyseessä on isot asiat.

Koska minä ainakin haluan että lapseni pääsevät jatkossakin hoitoon jos hoitoa tarvitsevat. Ja ainakin minä haluan että heillä kaikilla olisi jatkossakin mahdollisuus osallistua kaikkiin terveyttä edistäviin ja sairauksia ennalta ehkäiseviin toimiin jos he niin haluavat.

Moni meistä on jo menetetty tapaus. Ja useampi on jo sellainen vaikkei itse sitä tajuaisikaan. Ei anneta tulevien sukupolvien olla samalla tavalla menetettyjä vaan annetaan niille elämisen edellytykset kaikin mahdollisin keinoin.

Minä ainakin aion yrittää

Kategoria(t): Ajatuksia, Politiikka

Oikea ja väärä

Alkaa hiljalleen ottamaan päähän.

Kaikki valeuutiset, foliohattuteoriat, asioita väärin päin kääntävät, hörhöilijät ja väkivallan ihailijat.

Näitä nimittäin riittää. Internetissä, sosiaalisessa mediassa ja ihan tavallisen ihmisen tavallisessa arjessa ja elämässä. Ihan liikaa siis.

Valeuutinen on hankala oikeaksi todentaa. Kun huhu tai keksitty ja perätön fakta on liikkeelle lähtenyt, on se jo lähtiessään saanut paljon pahaa aikaan. Foliohattuteoriat koronasta, väestön vaihdosta tai mistä hyvänsä vetävät puoleensa yhä enemmän ja enemmän ihmisiä jotka lukevat yleensä uutisesta, joko oikeasta tai vale-sellaisesta vain otsikon ajattelematta itse asiaa sen enempää.

Tai mikä pelottavampaa, lukevat eivätkä ymmärrä.

Asioita väärin päin kääntävät ovat yleensä poliitikkoja, paikallistason tai valtakunnankin. Jos he jotain päähänsä saavat, ei mieltä muuta rekkalastillinenkaan faktoja. Vaan aina löytyy jokin hörhöjen uutissivusto tai lehti josta nämä aina omia, vaihtoehtoisia faktoja esille kaivavat.

Näiden vanavedessä kulkee sitten joukko hännystelijöitä ja sanonko minkä nuolijoita jotka uskovat kaiken mitä yllä mainitut suustaan taikka näppäimistöltään ulos päästävät. Ja valitettavan usein näissä hännystelijöissä on mukana sellaista porukkaa joka vannoo väkivallan nimeen.

Tietämättä paskan vertaa siitä mitä väkivalta pahimmillaan ihmiselle tekee.

Maailma on jo pitkään ollut sekava ja hullu paikka. Toivottavasti ei tätä enempää hullummaksi menisi. Toivottavasti järki ja järkeä käyttävät pysyisivät päättäjissämme enemmistönä. Toivottavasti seuraava sukupolvi on meitä viisaampi ja osaa erottaa mikä on oikea ja mikä väärä.

Koska liian iso osa meistä ei sitä osaa enää tehdä.

Kategoria(t): Ajatuksia, Politiikka, Rovaniemi

Hyvä poliisi, paha poliisi

Tunnustan.

Käyn silloin tällöin vilkuilemassa sitä maankuulua rovaniemeläistä fb-ryhmää jossa paikalliset perussuomalaiset näkemyksiään esittävät. Ryhmän pitäisi sen kuvauksen mukaan olla avoin kaikille. Ja kyllähän se onkin, mutta jos joku uskaltaa olla eriä mieltä, saa hyvin äkkiä kimppuunsa yhden tai useamman naureskelijan ja nimittelijän.

Hatunnosto muuten niille muutamalle jotka sitä paskaa jaksavat niskaansa ottaa.

Kaikki me jo tiedämme, että pääosa perussuomalaisista huutaa sananvapauden perään, mutta jos joku sanoo takaisin ollaan alta aikayksikön nostelemassa syytteitä. Eli persuille kelpaisi vain sellainen sananvapaus mikä heidän mielestään olisi sopiva.

Tänään huomasin että sama koskee myös poliisia.

Ja luoja tai joku muu kaikista maailman jumalista meitä auttakoon jos tämä porukka joskus pääsee mieleisiään, vain omaa agendaa myötäileviä lakeja laatimaan. Siitä olisi leikki kaukana.

Mutta siis poliisi.

Huomasin useamman eri ryhmään juttujaan jakaneen suhtautuvan suomalaiseen poliisiin varsin kaksijakoisesti. Poliisi on paha silloin jos se ”jahtaa” vaikkapa Räsästä tai Tynkkystä mutta maailman mahtavin silloin kun se kiikuttaa elokapinoitsijoita putkaan tai suihkuttaa jotain joukkoa pippurisumutteella.

Eli persuille kelpaisi vain heidän omanlaisensa poliisi. Ja tämä on oikeastaan aika helvetin pelottavaa. Osa meistä saisi sellaisen poliisin herkästi niskaansa ja perussuomalaiset saisivat jatkaa samalla tiellä millä nytkin horjuen ajavat.

Sääli ettei historia ole isoa osaa suomalaisista opettanut. Sillä sehän on historian tietämisen yksi perussyistä, olla tekemättä samoja virheitä mitä sukupolvet ennen meitä ovat urakalla tehneet.

Olen sanonut ja sanon taas: sydämestäni toivon että meistä seuraava sukupolvi olisi meitä paljon viisaampi.

Kategoria(t): Ajatuksia, Politiikka

Sananvapaus ja kiusaaminen

Törmäsin Twitterissä sellaiseen lausahdukseen jota on vaikea ottaa totena mutta ilmeisesti se oli tarkoitettu totena otettavaksi.

”Sananvapauteen kuuluu oikeus loukata ja sanoa törkeitä asioita.”, kuului twiitin ensimmäinen lause. Ja kuten sanoin, vaikea ottaa todesta.

Koitan kertoa lyhyesti oman näkemykseni: Kuuluu hyviin käytöstapoihin olla loukkaamatta ketään. Henkisesti tai fyysisesti. Asialla ei pitäisi olla mitään tekemistä sananvapauden kanssa vaan sen tulisi olla itsestään selvää jokaiselle vähänkään aivojaan käyttävälle henkilölle.

Nuoremmille ja vanhemmillekin.

Sananvapauden taakse on nykyään ihan liian helppoa piiloutua. Ja joissakin tapauksissa, kenties jopa enimmäkseen se on ihan ok. Mutta itse en lähtisi toteamaan että loukkaaminen, joka siis kiusaamiseksikin lasketaan kuuluisi sananvapauden piiriin.

Vaan ihan perus käytöstapoihin.

Ja jos yhteiskunta antaisi luvan solvata kanssaihmisiä mielin määrin, saattaisi matka sanoista tekoihin olla lyhyt. Ja silloin ei enää kenenkään olisi kivaa.

Ei oikealla, ei keskellä eikä vasemmallakaan.