Kategoria(t): Lappi, Lapset, Rovaniemi

Sata metriä metsässä

Ennen pidin metsässä kävelemisestä. En niinkään minkään poimimisesta saati ampumisesta. Ihan vaan siellä hiljaisuuden ja rauhallisuuden keskellä olosta.

Voi olla että pitäisin vieläkin.

Tulien teko, makkaran paistaminen ja kahvin laittaminen. Istahtaminen vaaran rinteellä kiven reunalle maisemia ihailemaan. Jos muistaisin paremmin niin ehkä pitäisin. Vieläkin.

Aivoissa oleva vamma niitä muistoja kadottaa. Ja kun jalat eivät enää vuosiin ole antaneet metsään mennä, ei niitä muistoja kadotettavaksi asti ole oikein edes tullutkaan.

Mutta tänään menin metsään.

Tyttäristä keskimmäinen teki koulutehtäväänsä. Jotain kasvikansiota joka muuten nykyään on kuvat ja tekstit pilvessä opettajan katsottavissa. Tarvi vähän apua ja autoin kun pyysi.

Tai oikeastaan kun pyysin pyytämään.

Joka tapauksessa käveltiin kolmestaan, mie, tyttö ja yksi koirista lähistöllä olevaa metsäpolkua ja etsittiin naavaa ja jäkälää ja sammalia. Googlen tekoälyn auttaessa.

Hetken aikaa muistin sen, millaista se rauhallisuus ja hiljaisuus on.

Eikä siihen tarvittu kuin sata metriä metsässä.

Kategoria(t): Lappi, Lapset

Lomalla

Olen tyttärien kanssa pienellä reissulla. Itsehän olen ns lomalla koko ajan, koti-isä kun ammattini on.

Nämä pienet reissut on jo perinteeksi muodostuneet. Muutama päivä kesällä jossain, yleensä kotinurkilta ylöspäin. Lappi ja sen luonto kun meitä kaikkia kiinnostaa. Tai ainakin osataan sen kauneudesta ja rauhallisuudesta aika ajoin nauttia.

Vaikka tunturit joudutaankin autolla valloittamaan.

Eilinen meni reissatessa ja lähistöä tutkaillessa. Tänään on koirien rapsutusta huskypaikassa ja ehkä pulahdusta läheisessä pienessä järvessä. Paitsi minä en pulahtele. Vesi kelpaa suihkussa ja juotavana, ei juuri muuten.

Loput päivästä mennään mihin nenä näyttää.

Mikä kai reissuilla parasta onkin. Ilman suunnitelmia tarkoittaa vissiin samalla ilman stressiä. Toivottavasti vaimo ja poika kuitenkin huomenna piipahtaa. Ajo kotoa tänne on suunnilleen puolivuotiaan päikkäreiden pituinen.

Aurinko paistaa, osa tyttäristä vielä nukkuu, koirantapainen makoilee jalkopäässä. Eli mikäs tässä ollessa. Vielä kun jalat toimisi. Olisi sataverroin mukavampaa.

Kategoria(t): Lappi, Lapset

Lomatunnelmissa

Jo nyt, ja tapani mukaan kauan ennen reissua.

Yleensä varailen kesän matkat tyttärien kanssa jo hyvissä ajoin lopputalvesta. Silloin löytyy edullisesti ja hyvillä peruutusmahdollisuuksilla. Toivottavasti olisi jo seitsemäs reissu putkeen ettei tarvitse sitä miettiä.

Mielessäni olen pakannut jo pitkään. Konkreettisesti aloitin tämän viikon maanantaina, viikkoa ennen lähtöä. Ja jatkelin sekä jatkelen pitkin viikkoa.

Ettei vain unohtuisi mitään tärkeää tahi turhaa.

Kuvastaa kaiketi sitä kuinka innoissaan olen. Huonosta olotilastani huolimatta. Onneksi tyttäret ovat jo tajunneet ettei minusta enää ole kaikkeen. Ja mahdolliset aktiviteetit tehdään sen mukaan. Jos siis tehdään. Yleensä teemme sitä mikä milloinkin parhaalta tuntuu ja menemme majapaikastamme sinne minne nenä näyttää.

Paitsi muutama vuosi sitten pohjoisessa Norjassa. Se reissu vaati vähän enemmän suunnittelua.

Viimeisten seitsemän vuoden aikana kuudesti ollaan suunnattu tästä pohjoisemmaksi. Milloin minnekin. Tykkään siitä että tytötkin arvostavat Lapin luontoa ja sen kauneutta sekä monipuolisuutta.

Jää nähtäväksi kuinka monta tämänkaltaista reissua tällä kokoonpanolla vielä teemme. Minä en tästä enää parempaan suuntaan mene. Todennäköisesti päinvastoin. Ja tyttäret kasvaa ja väistämättä tulee sellainen vuosi että vanhimmasta päästä löytävät jo muuta tekemistä.

Toisaalta poika kasvaa koko ajan. Sille haluaisin ne Norjan vuoret ja huonot vielä joskus näyttää. Niinkuin näytin tyttärille ja niinkuin oma isäni aikanaan näytti minulle.

Saas nähdä. Toivotaan parasta ja odotetaan pahinta.

Kategoria(t): Ajatuksia, Lappi

Pakkanen

Kuulunee asiaan, tammikuussa.

Ei silti kovin mieleinen. Hassua, koko ikäni – tai ainakin melkein, olen näillä leveyksillä asunut. Kovin kylmään taikka ankaraan lumisateeseen en ole vieläkään tottunut. Ja jos en vieläkään niin tuskin totunkaan.

Valintakysymys.

Sellainen maksimissaan kymmenen astetta ja maksimissaan kymmenen senttiä, ja miksei vaikka maksimissaan kymmenen viikon ajan. Saisi hiihtäjät hiihtää, laskijat laskea ja innokkaimmat lumilyhtynsä ja linnansa ja ukkonsa pyöritellä, tai mitä nyt innokkaimmat haluavatkaan tehdä.

Olisi siedettävä talvi.

Kannoin aamupäivällä läjäpäin polttopuuta sisälle. Ettei tarvitse lähipäivien miinus kolmeakymmentä lähentelevissä keleissä nokkaansa ulkona näyttää. Muuten kuin pakosta. Yksi koirista pitänee taas niin sanotusti potkia pihalle asioitaan hoitamaan, kermaperse, kuten minä. Ainakin lämpötilan suhteen.

Mutta kai tässä kevättä kohti hiljalleen mennään. Väistämättäkin. Ja sellaista kevättä ettei aika tule käymään pitkäksi. Pojan kanssa ollessa ja sen kehittymistä seuratessa. Tyttäriä kuskaillessa sinne ja tänne ja välillä vähän tuonnekin. Mutta näistä en valita. Valintakysymys sekin.

Silti joku voisi ottaa asiakseen tuon ylempänä ehdottamani kymmenen-säännön. Joku joka asiaan voisi vaikuttaa, joku jolla olisi suhteita asiasta päättäviin.

Kategoria(t): Lappi, Politiikka, Rovaniemi

Rahat vai henki?

Ymmärrän kyllä matkailuyrittäjien ahdingon. Leipä kun on tiukassa muutenkin, yrittäjällä. Ja jos matkailijoita ei ole eikä tule, ei ole sitä leipääkään.

Silti kummaksun, ja kovastikin lappilaisten yrittäjien ja yrittäjien keskusjärjestöjen sekä joidenkin poliitikkojen hinkua saada rajoja nykyistä enemmän auki. Eikö ihmisten, niiden yrittäjienkin terveys tulisi olla tärkeintä.

En osaa sanoa mikä olisi oikea ratkaisu. Valtion tuki, kituuttaminen vai peräti konkurssi? Mutta sen tajuan, että nyt pitäisi iskeä kiinni entistäkin kovemmin kotimaan matkailijoihin.

Kenties katteen kustannuksella pudottaa jo jossain määrin tähtitieteellisiä hintoja matti meikäläisenkin kukkaron ulottuville. Koittaa saada kotimaista volyymia. Niin että kuitenkin pärjäisi, parempia aikoja odotellessa.

En tiedä.

Mutta sen tiedän että tämä tauti ei ole voitettu eikä voittoa siitä ole näköpiirissä. Ei vielä aikoihin. Ihmisen henki ja terveys on kuitenkin rahaakin arvokkaampi.

Ainakin joillekin.

Kategoria(t): Ajatuksia, Lappi

Syksy ja sen sateet

Muutoin syksy olisi toiseksi mieluisin vuodenaika. Kesän jälkeen. Mutta suorastaan inhoan vesisadetta. Ja sen vuoksi kevät tulee hyvänä kakkosena.

Inhoan kun vaatteet kastuu, kengät on märät joskus jopa sukkia myöten. Ja aina ei voi pukeutua pelkkään sadepukuun ja kumisaappaisiin. Ja kun saisin jälkikasvun oppimaan sen, ettei syyskuun puolivälin jälkeen, napapiirin tuntumassa enää pidetä nilkkasukkia eikä pelkkää t-paitaa ilman pitkähihaista.

Talvi saa siis tulla. Polttopuut on varastossa, sopivan kokoisina suunnilleen.

Mutta sitä ennen voisi vielä olla jokunen aurinkoinen ja lämpöinen päivä. Sellainen kirkas, oikea Lapin ruska. Tappelemassa kevään kanssa siitä toiseksi mieluisimmasta. Tämä pimeys ja synkkyys kun tuntuu vievän loputkin vähistä voimista.

Vaikka kai tällaiseenkin on pilleri olemassa.