Kategoria(t): Ajatuksia

Vitunmoinen savotta

Rupesin miettimään. Hajoitetuilla aivoillani.

Mietin kuluneita vuosikymmeniä, kaikkia niitä satoja lääkärikäyntejä. Mietin niitä lukemattomia kokeita ja testejä ja piikityksiä. Ja mietin niitä yli viittä kymmentä testattua lääkettä.

Mietin sitä kun tilani menee koko ajan huonommaksi. Sitä kun toivoa paremmasta tämän sairauden suhteen ei ole ainakaan välittömässä läheisyydessä.

Mietin miten ihmeessä jaksan vielä tänä päivänäkin olla elossa. Ja mietin kaikkia niitä joiden ansiosta elossa olen jaksanut pysyä.

Mietin sitä kun lääkkeistä ei ole apua. Vaikka tälläkin hetkellä bupre-laastarin lisäksi käytän säännöllisesti neljää muuta vahvaa ja ihmiseen sisältäkin vaikuttavaa lääkettä. Puhumattakaan niistä kevyemmistä joilla koitan oloa joskus tasata.

Mietin kannattaako enää lääkkeitä edes ottaakaan. Mietin olisinko pirteämpi niitä ilman. Olisinko onnellisempi ja olisiko läheiseni onnellisempia jos en niitä kaikkia käyttäisi. Mietin sitä, että jos nyt, kaikilla noilla yllä mainituilla aineilla olen tämän verran kipeä, kuinka kipeä olisin niitä ilman.

Mietin, mietin ja mietin. Vailla kunnollista lopputulosta. On tämä yksi vitunmoinen risusavotta.

Tekijä:

Twitter: @AMelaranta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.